Tottistelua, pentutreffejä, pentukerhoa, jäljestämistä ja hakuilua!

Hurlum hei, viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista menoa ja meininkiä! <3 Maanantaina kävimme Eranin kanssa ensimmäistä kertaa Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen kentällä tottelevaisuus-treeneissä. Reissu meni hienosti! Eran suhtautui hyvin siihen, että paikalla oli koiria jos jonkinmoisia sekä paljon ihmisiä, autoja yms. vilskettä ja vilinää :) Paikalla olevan ohjaajan kanssa tehty tottistreeni oli hyvin lyhyt ja vähän enemmänkin Eranin kanssa voisi ottaa treeniä - vaikka pentu onkin, on tottunut tekemään hommia :) Leikitin treenin alkuun, sitten otettiin vähän seuraamista ja taas leikitys autolle mennessä. Lopussa tehtiin vielä paikalla olleiden pentujen kanssa yhteistreeniä. Kontaktiharjoitusta, jossa olimme ringissä ja koiran tuli ottaa katsekontaktia omaan ohjaajaan. Sitten rinkiä aina tiukennettiin ja tiukennettiin. Koko reissu oli hyvää treeniä kaiken kaikkiaan ja Eran nautti kentällä käymisestä! :)

Tiistaina ohjelmassa seurasi illalla pentukerhon ensimmäinen kontaktikerta koiran kanssa. Paikalla oli mukavasti pentuja ja niiden ohjaajia. Pentukerhon vetäjänä toimii Tuija Kokkonen, joka kasvattaa mm. belgianpaimenkoira tervuereneja. Sää oli kerrassaan hirveä, vettä satoi ja kun teimme Eranin kanssa lähtöä treeneihin ukkonenkin jyrisi joitakin kertoja. Onneksi ei kuitenkaan enää kun treenit alkoivat vaikka vettä tulikin kuin Esteristä! Onneksi emme ole kuitenkaan sokerista tehty :D

Kontaktiharjoitusta suorittamassa

Pentukerhon treenit olivat todella hyvät! :) Alussa teimme juuri kontaktiharjoituksia, muutamia erilaisia. Sen jälkeen otettiin rauhoittumista sekä imutusseuraamista. Imutusseuraamisessa meillä oli myös häiriö eli olimme pentujemme kanssa ringissä ja jokainen vuorollaan pujotteli ihmisten välistä pennun seuratessa. Ringissä olijat tekivät sillä aikaa kontaktiharjoitusta. Tämä oli todella hyvää harjoittelua meille ja Eran oli hienosti kontaktissa minuun eikä välittänyt muista koirista! Loistavaa Eran! <3

Kontaktiharjoittelussa sivulle palkkaamista

Välillä kuunnellaan tarkkaavaisesti ohjeita (ohjaaja ainakin, pennusta en tiedä ;)

Leikkimistä harjoiteltiin myös ja pääsimme Eranin kanssa näyttämään mallia kuinka leikitään. Hauskaa oli sekä minulla että Eranilla! :D Ja täytyy sanoa vaikka vettä satoi ja oli ihan kaamea keli, meininki oli mahtava. Eran oli niin hienosti kontaktissa ja innolla tekemässä hommia kanssani, että se lämmitti mieltä! :D Treenien päätteeksi päästettiin pennut hetkeksi touhuaman keskenään ja kyllähän niillä riitti menoa ja meininkiä! Paikalla oli 3 belgianpaimenkoiraa ja kolme eri karvamuunnosta: malinois, tervueren ja groendal! :D

Näin meillä leikitään! :D

"Leikitään vielä jooko?" - Eran

Kotitehtäväksi saatiin harjoitella imutusseuraamista, kontaktiharjoituksia, leikkimistä sekä jokaisen pitää opettaa pennulleen jokin temppu. Vaihtoehtoina olivat peruuttaminen, "high four", kosketusalusta tai jalkojen välistä pujotteleminen. Itse ajattelin opettaa Eranin peruuttamaan - jos se herran peffa löytyisi niin paremmin! :D Seuraavaksi täytyy ottaa sitten tuo kosketusalusta opetuksen alle... Kivat treenit kokonaisuudessaan ja ensi viikolla uusiksi! :)

Torstaina meillä ei ollut sen "kummempia" aktiviteetteja suunniteltuna, mutta illalla kävimme ajamassa Eranin kanssa neljännen (jos nyt olen laskuissa perässä...) jäljen Harrin vanhempien pihalla. Eran etsi jälkeä ihan kohtalaisesti, mutta suunnaton häsläys aina häiritsee terävintä suoritusta. Eran haluaisi vaan painaa menemään tuhatta ja sataa eikä se nenäkään koko aikaa kestä maassa. En tiedä mihin lie on niin kiire - ehkä jäljen lopussa odottavaan palkkaan, ahne kun on? :D Eiköhän se siitä kuitenkin vähitellen ala luonnistumaan.

Perjantaina lähdettiin sitten maalle ja mummolaan kylään. Eli siis äitini luokse Anttolaan. Oleiltiin pihalla ja käytiin rannalla kahlaamassa Eranin kanssa. Eran nauttii todella paljon kun saa peuhata vedessä. Ohimenevien veneiden nostattamia aaltoja piti koettaa mm. syödä, purra, haukkua ja vaikka mitä! :D

Mummolan ovella <3

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä! :D

Katse kohti ulappaa

Välillä pitää seurata, mitä rantaan tulleet venelijät puuhaavat

Aaltoja täytyy koetta purra :D

Lauantaina käytiin sitten Eranin kanssa ensimmäistä kertaa hakutreeneissä. Laji vaikuttaa todella mukavalta - itsekin siis ensimmäistä kertaa treeneissä mukana! :) Sää oli todella lämmin ja sitä myöten jokseenkin kuuma tuli hakualuetta tallatessa ja maalimiehenä puskissa kyykkiessä :D Eranin kanssa emme ottaneet kuin lyhyen treenin - muut paikalla olleet olivat keskilinjan molemmin puolin ja vuorotellen kutsuivat Erania. Välillä myös lähetettiin Eran maalimieheltä toiselle "ukko" komennolla. Lopuksi leikitin Erania ja se sai kantaa patukan autolle. Hauska treeni kaiken kaikkiaan. Paikalla oli kolme tervua sekä yksi valkoinen paimenkoira + joku pikkuruinen pystykorva (joka ei ottanut osaa hakutreeniin :) Opimme todella paljon ja voidaan kahdestaankin tehdä alustavaa harjoittelua esim. "ukko" komennolle ja koettaa saada Eran haukkumaan. Voitaisiin näin ollen käyttää haukkuilmaisua :)

Tällaista touhua tällä viikolla! Oikein paljon vielä Eranille onnea - poitsulle tuli tänään neljä kuukautta täyteen! <3

Vihdoinkin videoita!

Sain viimein laitettua muutamia videoita Eranista blogiin. Videot löytyvät omalta sivultaan, "Giramin Erlan - videot". Viimeisin jäkivideo (Eranin kolmas jälki, 21.8.2011) käytiin ajamassa paikallisella jaliskentällä - ei siellä varmaan saisi koiraurheilua harrastaa, mutta oli niin hyvä tasainen nurmi, että pakko oli ottaa siitä ilo irti! :D Sori vaan jaliksen pelaajat! Ihan kivasti Eranilla alkaa se jäljen hakeminen löytyä. Treenausta treenausta vaan, niin eiköhän se siitä! :) Samalla tavalla sitä pitää itsekunkin harjoitella ko. hommaa :D

Tänään olisi ajatuksena lähteä illalla kuudeksi Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen kentälle. Kentällä on ohjattua tottelevaisuuskoulutusta aina maanantaisin klo 18-20, joten jospa mekin Eranin kanssa uskaltautuisimme sinne katselemaan mikä on meininki! :) Kerron siitä sitten tuonnempana lisää miten meidän kävi! :D

Eranin sangen "lokoisat" päikkäriasennot vanhassa häkissä! <3

Koirapuistoilua!

Tänään lähdettiin Eranin kanssa asuntomme lähellä olevaan metsään kävelylle ja päätettiin samalla, että mennään katsomaan lähellä olevaa koirapuistoa. Puisto olikin Eranille todella mieluisa paikka ja Eran nautti siitä kun sai juosta vapaana! :D Koirapuistossa onkin hyvä käydä ulkoilemassa kun ei se tunnu olevan kovin "suuressa huudossa". Tänäänkään siellä ei ollut ketään meidän lisäksi.

Päästiin tekemään "katoamistemppukin" Eranille, jotta oppii pysymään lähellä. Eran paineli pitkin koirapuiston polkuja ja me menimme piiloon puskan taakse. Jätkälle tulikin hätä, että "Nyt ne jätti minut!" ja Eran juoksi ohitsemme hirmuista kyytiä meitä etsiessään. Löysi se sitten meidät ja oli aivan onnessaan ettei oltukaan kadottu! :D Tekee ihan hyvää vähän säikähtää, ettei ota sitä itsestäänselvyytenä, että kyllä me aina perässä tullaan...

Kotimatkalla koirapuistosta käytiin ottamassa muutama luoksetulo paikallisella jalkapallokentällä. Kyllä meidän jätkä lähtee kuin tykin suusta juoksuun ja vauhtia riittää loppuun saakka! <3 Oli vaan niin pitkä matka kun melkein kentän päästä päähän joutui juoksemaan, mutta hyvin jaksoi noinkin pitkän matkan tulla loppuun saakka vauhdilla! :)

Kokeiltiin myös sitä miten Eran pysyy luona jos sitä ulkoiluttaa vapaana. Hienosti pysyy lähellä, mutta otettiin kuitenkin hihnaan kun tuon metsätien reuna, jota pitkin kuljettiin koirapuistoon, on niin jyrkkä ja korkea pudotus ettei jätkä vaan keksi hypätä siitä alas...

Eran koirapuistoilemassa <3

"Jännä paikka tämä koirapuisto" - Eran

Juostessa tulee kuuma!

Välillä pitää huilata, että jaksaa taas juosta! :D

Metsätiellä kotia kohti menossa :)

Lauantaipäivän viettoa...

Laiska lauantaipäivämme on sisältänyt tottistelua, ulkoilua ja käytiin ajamassa yksi jälkikin Harrin isän kotipaikan pelloilla. Noh, ei se nyt oikein ottanut onnistuakseen - turhan pitkä heinä ja Eran meinasi saada slaagin kun olin muutaman metrin päässä tekemässä jälkeä ja meidän jätkä jäi Harrin kanssa odottamaan. Siitä pitää ottaa paniikki, että "Apua, mamma lähtee johonkin!" ja sen jälkeen pitää rynniä mamman luo kielipitkällä. Tein kuitenkin jonkinmoisen jäljen ja laitoin jätkän hommiin. Ihan hyvin se sieltä olisi lähtenyt, jollei alun sekoilu olisi verottanut keskittymiskykyä. Kaikki namit mitkä jaksoi keskittyneesti etsiä, etsi hyvin. Käydään huomenna ottamassa uusinta yritys Harrin vanhempien luona, jossa on iso piha ja tasaisempi nurmi... Pidän jätkän niin kauan autossa, että jälki on valmis niin ei suotta rieku sitä ennen :D

Laiska lauantaimme <3

Parin viime viikon touhuja!

Viime viikolla touhuttiin Eranin kanssa kaikenlaista. Tiistaina aamulla olimme käymässä kävelyllä ja minun piti sen jälkeen lähteä asioille, mutta Eran löysi nenänsä kanssa maa-ampiaispesän ja tietenkin yksi ampiainen pisti pikinokkaa suoraan nenään! Voi ei, äkkiä kävelyltä kotiin ja soittamaan eläinlääkärille - sieltä neuvottiin antamaan pennelille käärmepakkauksesta yksi tabletti, reilusti nestettä ja seuraamaan tilannetta pari tuntia. Onneksi meidän poitsu on jo sen verran iso ettei pistosta - eikä lääkkeestä tullut oireita. Nenään noussut pattikin laski nopeasti! Selvisimme jälleen säikähdyksellä - miten nää malikat aina onnistuukin koheltamaan ja säikyttelemään! :D

Eran paistattelee auringossa

Keskiviikkona ajattelin, että lähdetään tuulettumaan ja mennään Eranin kanssa bussilla kaupunkiin. Eka kerta - vähän jännitti, miten poitsu reagoi! :) Mitäpä sitä hermoilemaan, hypättiin Eranin kanssa bussiin - vähän avitin peräpäästä poitsua kun jännittihän se suuri ja puhkuva bussi vähän. Maksettiin matka ja mentiin penkille istumaan. Hetken siinä touhutessaan Eran rauhoittua ja matka meni hyvn. Käytiin Mustissa ja Mirrissä moikkaamassa kaveriani ja sen jälkeen ajattelin, että kävellään ihan keskustaan - päästään kunnon ihmisvilinään. Tämä meidän kotialueemme kun tahtoo olla niin hirmuisen rauhallista aluetta - ei täällä törmää kovinkaan usein vastaantulijoihin. 

Bussissakaan ei tarvitse stressata - unta palloon :D

Keskustassa liikkuminen meni hienosti. Eran pysyi hyvin lähelläni eikä painellut nokka maassa, pitkin pientareita - kuten tahtoo täällä ja metsässä kävellessä tehdä :D Muutamia ihailijoitakin poistu sai ja joku luuli Erania tervuksikin. Ei ensimmäinen kerta! Mutta toisellahan on noin lyhyt turkkikin - en minä ymmärrä mitä ne ihmiset höpisee! :D

Kaupungintalon edustalla kaupunkiretkellä :)

Eilen käytiinkin Eranin kasvattajan Miian luona Keuruulla! Oli mukavaa päästä poitsun kanssa käymään Miian luona - näyttämässä muunmuassa miten ollaan edistytty tottiksissa yms. :) Eran oli aivan haltioissaan ihaninsta ladyista, joita Miialla on kolmin kappalein! Ja ihanaiset ladyt ottivat poitsun hienosti vastaan! <3 Gira, Eranin isomummo, ja Tatzi, Eranin mummo, muistivat pitää pojalle myös jöötä! :D Miian käyttölinjainen malinois narttu Raisa oleili piha-aitauksessaan ja kävihän Eran tätäkin ihanaista moikkaamassa! Eran oli kaikesta uudesta ihan sekaisin ja ei malttanut ulkona edes tehdä tarpeitaan. Tämän asian poitsu päätti sitten korjata kun mentiin sisälle, pissaamalla ja peräti tekemällä kakkoset! Voi luojan lykky, ei kestä kehuja meidän kaveri - kun oltiin juuri aiemmin puhuttu, miten hyvin on oppinut sisäsiistiksi jne. Argh!

Päivä oli erittäin antoisa vaikkakin pitkä ja meidän pieni poitsu oli ihan rätti kun lähdettiin puolen kahdeksan aikaan illalla kotia kohti. Saatiin hyviä vinkkejä Miialta, miten edetään koulutuksen suhteen sekä ihan arkielämän muutamiin ongelmiin. Käytiin myös Isossa Kirjassa ajamassa Eranilla ensimmäinen kunnon jälki namiruutujen sijaan. Ihan ok sai poitsu juonen päästä kiinni. Tästä on meidän erittäin hyvä jatkaa. Täytyy vain minunkin opetella tekemään noita jälkiä etteivät ole jatkossa yhtä vingertäviä kuin tuo ensimmäiseni :D

Alla muutamia kuvia päivän touhuista ja Miialle vielä iso kiitos ihanasta päivästä ja kullan arvoisista neuvoista! <3

Eran ja Tatzi

Tatzi, Raisa ja Eran

Tottistelua Miian ohjauksessa! <3

Gira-rouva tuli katsomaan miten Eran osaa istua! :D

Ensimmäistä kertaa yökylässä

Viime viikon loppupuolella olimme Eranin kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä vieraassa paikassa. Olimme äitini luona Anttolassa pari yötä. Torstaina lastattiin auto täyteen tavaraa ja lähdettiin kohti äidin mökkiä. Eran oli ensimmäistä kertaa takapenkillä häkissään. Sain kuin sainkin tuon ison häkin mahtumaan autoon, tosin se täytyy aina ensin laittaa kasaan ja avata auton sisällä - se kun ei mahdu sivuovesta kokonaisena - kätevää! :D Näin köröttelimme äitini kanssa Anttolaan.

Ostin Eranille pihalla oloa varten vaijerin, koska poitsulla on niin paljon virtaa ettei kukaan jaksaisi sen kanssa nahkataluttimessa koko ajan hypätä paikasta toiseen. Hienosti Eran suhtautuikin vaijeriin ja oli ihan tyytyväisesti pihalla meidän istuskellessa sen seurana.

Eran mummon mökillä

Pientä takapakkiakin mahtui meidän reissuun. Puolisen tuntia olimme olleet äitini luona kun Eran alkoi kuolata kovasti - sillä oli siis huono olo. Seuraavaksi poitsulla meni vatsa sekaisin ja sitten alkoikin oksentaminen. Oksensi useamman kerran ja kun masu oli tyhjä oksentaminen onneksi helpotti. Ei muuta kuin soittamaan eläinlääkäriin miten toimitaan - epäilin huonovointisuuden johtuvan automatkasta, koska Eran oli ensimmäistä kertaa itsekseen häkissä takapenkillä. Tosin Eranille ei koskaan aiemminkaan ollut tullut huono olo autossa. Sovimme eläinlääkärin kanssa, että seuraan tilannetta ja jos poitsu on muuten virkeä eikä oksentelu jatku niin voimme jatkaa mökkireissua ihan rauhassa. Onneksi Eranin vatsa rauhoittui kun poitsu nukkui hetken ja pääsin antamaan sille vähän ruokaa kerrallaan piimän kera. Canicurekin sattui mukaan, joten annoin sitä vatsan toiminnan tueksi. Loppupäivä sujuikin hyvin ja Eran oli pirteä sekä hyvävointinen. Kävimme metsässä kävelemässä useaan otteeseen.

Eran metsäkävelyllä

Eran selkeästi nautti mökkielämästä. Kävelimme metsässä ja oleskelimme pihalla. Olin ostanut Eranille matkaan uusia siannahkarullia, joista poitsu selkeästi piti. Toisena päivänä kävimme aamupäivästä rannassa. Ajattelin, että Eran voisi käydä halutessaan kahlaamassa vedessä. Aiemmin olemme rannalla käyneet vain kerran poitsun ollessa pienempi ja silloin toinen ei uskaltanut kuin vähän kastautumaan. Nyt olikin ihan eri meininki - Eran kävi ihan kunnolla polskimassa ja sillä oli selkeästi hurjan hauskaa kun uskaltautui veteen <3

Ensin täytyy tutustua isoon vesikuppiin :D

Mamman avustuksella uskaltaudutaan kahlaamaan

Eran hurja vesipeto! :D

Koko päivä meni mukavasti oleillessa pihalla, käydessä kävelyillä ja ruoka-aikoihin tottisteltiin kuten normaalistikin. Tottistelut menivät hienosti ja poitsulla oli hyvä meininki tekemiseen. Ohessa muutamia äitini ottamia kuvia Eranin tottisteluhetkistä.

On se vain kuuliainen poitsu <3

Seuraamista otettiin myös...

...sekä sivulle-komentoa :)

Illalla kun Eran oli jo ollut yöunilla jonkin aikaa omassa häkissään ja minä katselin kymmenen uutisia, ihmettelin miksi poitsu yhtäkkiä alkoi kuljeksimaan häkissään. Laitoin valot päälle ja menin katsomaan mikä poitsua valvottaa. Voi hitto, Eran kuolasi taas aikatavalla eli sillä oli huono olo! Mikä ihme tässä nyt on kun koko päivä oli mennyt hyvin, poitsu oli syönyt hyvin ja... Sitten äkkäsin, mistä Eranin huonovointisuuden täytyisi johtua - ne uudet possun nahat! Eran oli juuri illalla syönyt uutta nahkarullaa. Ei muuta kun otin poitsun häkistä ulos ja menimme pihalle. Ensin tuli taas ripulit ja sitten poitsu oksensi monta kertaa - vatsanesteetkin tuli pihalle ja poitsulla oli vielä jonkin aikaa oksentamisen loppumisen jälkeen selkeästi todella paha olo. Menimme sitten sisään kun näytti ettei oksennusta enää tule. Vielä jonkin aikaa Eran yökkäili, mutta onneksi viimein rauhoittui ja kävi lepäämään. Odottelimme jonkin reilun puoli tuntia ja päätin antaa Eranille vielä vähän ruokaa ennen nukkumaan käymistä. Poitsu söikin hyvällä ruokahalulla ja kun ruoka kesti reilun puoli tuntia sisällä, annoin vielä muutaman ruokalusikallisen nappuloita sekä reilusti nestettä. Sitten käytiin yöpuulle ja onneksi oksentelua ei enää tullut. Opinpahan tästä sen etten osta enää tuollaisia nahkarullia meidän poitsulle!

Seuraavana päivänä poitsu oli ihan oma itsensä ja vatsa toimi normaalisti. Heitin rullien jämät roskiin ettei vahingossakaan käy enää niin, että Eran niitä söisi. Huh, selvittiin säikähdyksellä ja kaiken kaikkiaan mökkireissu oli positiivinen kokemus! :)

Kuukauden ajan Eran on sulostuttanut elämäämme!

Voi, että aika rientää kauhean nopeasti! Eran on nyt ihastuttanut elämäämme jo kuukauden verran ja poitsu on kasvanut silmissä! Eran täytti myös eilen sunnuntaina 3 kuukautta - isot onnittelut poitsulle! <3 Tänään käytiinkin sitten ottamassa ensimmäiset rokotukset eläinlääkärillä. Tarkistettiin samalla Eranin silmät kun poitsu viime keskiviikkona kun oltiin "lenkillä" meinaisi ampaista auton perään (jo tämän ikäisenä!) ja tietty minä pidin hihnasta kiinni, ettei näin pääse tapahtumaan. Siinä rytäkässä tuli todennäköisesti oikeaan silmään eräänlainen verenpurkaus, näin eläinlääkäri uskoi kun perjantaina soittelin ja kyselin tarvitseeko lähteä näyttämään. Jätkällä on sitten vauhtia kun sille päälle sattuu. Toivottavasti meni kaaliin ettei autojen perään rynnätä missään tapauksessa - enää koskaan!

"Minä mitään tuhmuuksia ikinä oo tehnyt!" - Eran <3

Eläinlääkärillä tarkistettiin myös kivekset ja molemmat löytyivät! Hyvä Eran! :D Mikrosiru tsekattiin myös ja se toimi hyvin. Nämä muut tutkimukset meinasivat harmittaa Erania aika tavalla eikä herra olisi millään halunnut olla paikoillaan. Mutta kun eläinlääkäri pisti rokotteen, siitä Eran ei ollut moksiskaan! :) Vähän tuntuu tuo rokote väsyttävän penneliä kun toinen on nukkunut tänään tosi paljon, mutta onkos tuo nyt ihme moisen "rääkin" jälkeen.

Nyt on sitten saatu ensimmäinen rokote ja noin kuukauden päästä mennään ottamaan toinen. Päästään sitten poitsun kanssa treenaamaan Mikkelin palveluskoirayhdistyksen kentällekin! Ohessa kuva kun käytiin tutustumassa kenttään leikin varjolla. Otettiin myös muutamat luoksetulot ja hirmuista vauhtia poitsu juoksee! :D

Kentällä leikkimässä

Parin viimeisen viikon aikana ollaan käytetty Erania mahdollisimman monenlaisissa paikoissa ja erinäköisiä/-kokoisia ihmisiä sekä maailman menoa muutenkin ihmetelty. Eran on kyllä erittäin reipas kaikissa uusissa tilanteissa eikä se hirveästi stressaa uusista jutuista. Toki välillä jännittää, mutta hirmuisen hienosti on sujunut muuten.

Uusiin paikkoihin tutustumassa!

Saatiin vihdoin ja viimein tilaamamme kevytmetallihäkki Eranille parisen viikkoa sitten ja hienosti on poitsu ottanut uuden "pesän" omakseen. Eran nukkuu yöt todella hyvin häkissä ja päivälläkin menee sinne vapaaehtoisesti pötköttelemään. Autokuljetukseen häkki ei tuonnut helpotusta kun on sen verran suuri ettei kokonaisena mahdu sivuovista sisään meidän autoihin. Täytyy siis ostaa uusi auto! *vink vink Harri* :D

Eran päikkäreillä :)

Autoilu on sujunut Eranin kanssa älyttömän hyvin alusta asti vaikkei häkkiä ollakaan saatu avuksi. Käytössämme on turvavaljaat ja niihin Eran on sopeutunut hienosti. Mitä nyt välillä häslätessään on aivan solmussa niiden kanssa... Mutta muuten homma sujuu kuin leikiten - Eran tykkää katsella autosta liikennettä ja useimmiten ottaa nokkaunet, ihan kuin pikkuiset lapsosetkin :D

Ei meillä turhia stressata autoilusta!

Kädensijalle uutta käyttöä <3

"Mikä tässä on hassua? Istuttehan tekin näin!" - Eran

Tottistelut ovat alkaneet sujumaan hienosti. Nyt homma onnistuu jo nappuloilla kun aluksi ne eivät saaneet tätä kaveria eväänsä liikauttamaan! :D Ruokailussakin ollaan siirrytty kolmeen kertaan päivässä - jätkä on jo sen verran iso. Painoa toiselle on kertynyt jo 9,7 kg:aa! :) Muutamia "namiruutuja" ollaan tehty ja hyvin Eran jaksaa keskittyä. Niistä on videomateriaaliakin, täytyy koettaa jossain välissä saada laitettua tänne. Luoksetulotkin on nopeita ja Eran tulee innolla. Ei tarvitse näyttää mitään herkkua tai lelua tai mitään - poistu tulee muutenkin hirmuista kyytiä! <3

Lelun noutamamista vauhdilla

Ja vauhtia piisaa! :D

Ulkoilemassa ollaan myös käyty ja hihnakäyttäytyminen paranee joka kerralla. Joitakin koiria ollaan kohdattu ja pienen murinan saattelemana ollaan ohitettu sekä kerran otin syliin kun oli sen verran vilkkaanoloinen kultainennoutaja vastassa. Ei juurikaan kiinnitä huomiota toisiin koiriin, välillä tosin enemmän, mutta välillä on kuin ei tietäisikään mikä on loisto juttu! <3 Pihamaalla toisinaan menee tontin nurkalle vain katsomaan kävelytien liikennettä, mutta välillä täytyy sitten komentaa siellä liikkujiakin ihan kunnolla. Silloin on kyllä kyyti kylmää kun eihän me nyt toisille möykätä, eihän Eran! Vaikka hyvä vahtikoira oletkin! :)

Metsässä kävelyllä <3

Eilen käytiin myös moikkamassa siskoni saksanseisoja uroksia ja tapaaminen meni jälleen hyvin. Iros ja Jallu ottivat hyvin Eranin vastaan. Jallukaan ei pullistellut tällä kertaa enää niin kauaa kuin ekalla kerralla kun käytiin ukkoja moikkaamassa. Nyt Jallu jopa intoutui vähän leikkimäänkin. Iros leikkisi Eranin kanssa vaikka kuinka, mutta ei pikkuista vielä voi laskea leikkimään niin isojen kölliköitten kanssa. Johan ne jyräisi meidän poistun! :D

Jallu ja Iros tervehtimässä Erania

"Hui hitsi kun on isoja jätkiä!" - Eran

Erankin tahtoisi mukaan leikkiin! :)

Leikkisä poitsu

Paljon on ensimmäisen kuukauden aikana ehtinyt sattua ja tapahtua sekä paljon on poitsu nähnyt ja kokenut uutta. Tästä on hyvä jatkaa, onhan toinen aivan loisto tyyppi! <3 Elokuussa mennään käymään Keuruulla, kasvattaja Miian luona ja saadaan varmasti hyviä vinkkejä kasvatukseen yms. Elokuussa alkaisi myös yhden tervueren kasvattajan pentukerho, johon varmaan mennään Eranin kanssa. Saadaan aktiivista touhua poistulle kun sillä on virtaa aivan hurjasti! :D

Olet ihana Eran, äiskä jä iskä rakastaa siua isosti! <3

Eran ja luu :)