Giramin leirit 2011-2012

Giramin leiri 19.-21.10.2012

Aika menee kuin iltamissa enkä ole ehtinyt vielä edes Giramin-leirin tapahtumia kirjaamaan blogiin! Eranin kasvattajan leiri siis pidettiin lokakuun loppupuolella Keuruulla, paikassa nimeltä Iso-Kirja. Meille oli varattu sieltä mökki, johon valtaosa porukasta majoittui – itse ajelimme paikalle asuntovaunun kera ja olihan siinä ajamista Mikkelistä asti, mutta selvisimme. Pieniä vastoinkäymisiä oli asuntovaunun kanssa kun sen lämmitin ei sitten suostunutkaan toimimaan vaan jouduimme pitämään vaunun lämpimänä auton sisätilalämmittimellä – mielenkiintoista oli ainakin jos ei muuta ja hieman viileätä yön tunteina! :D

Saavuimme perjantaina illemmasta vasta perille, joten silloin ei ehditty enää treenailemaan. Kävimme kuitenkin lauantain ja sunnuntain aikataulua sekä ryhmäjakoa läpi. Niitä vielä vähän viilailtiinkin, mutta meillä pysyi aikataulu samana kuin oli suunniteltu aiemmin. Lauantai-aamuna aloittaisimme pk-tottiksella ja sen jälkeen olisi ohjelmassa jälkeä sekä esineruutua. Sunnuntaina sama ohjelma, ilman esineruutua. 

Lauantai-aamuna koulutukset aloiteltiin hyvissä ajoin ja meillä oli ryhmässä E-pentueesta porukkaa eli Kati ja Kira, Minna ja Väpä, Taina ja Milli sekä Minna ja Jäpä sekä tietty mie ja Eran! Oli todella kiva päästä näkemään millä mallilla Eranin siskot ja veljet ovat! Lauantain tottiksessa päätettiin käydä kaikki pk-tottelevaisuuskaavion liikkeet läpi liike kerrallaan ja katsoa millä mallilla ne kullakin ovat sekä saada toki vinkkejä olemassa oleviin ongelmiin (joita kellään ei tietenkään siis ole, mutta muuten vaan ;).

Seuraamisessa Eranilla on ollut ongelmaa poikittamisessa/lievässä eteen puskemisessa. Vire ja tekemisen meininki ovat kuitenkin hyvin löytyneet – niihin saa olla tyytyväinen, tekniikka voi paremmin hioa kun on vire kohdillaan ettei koira laske heti jos sitä joutuu korjaamaan. Kuten olen itsekin huomannut, takapalkka on saanut Eranin poikittamaan hirveästi – tietenkin kun se kyttää  niin vahvasti, että pääsee mahdollisimman nopeasti sitten palkkasanan kuultuaan kiertämään mun takaa oikealle kädelle, josta palkka tulee. Olisi pitänyt tämä taas aiemmin tajuta, että siitä tuo poikittaminen johtuu! Tultiin Miian (Eranin kasvattaja, joka toimi tottiskouluttajanamme Giramin-leirillä tänäkin vuonna :) kanssa siihen tulokseen, että palkka siirretään ylös liivin kaulukseen, josta sitten palkkaan heittämällä palkan sivulle klo yhdeksään tai kymmeneen. Ja kun nyt kuukauden päivät ovat leiristä vierähtäneet, voin jo tähän kertoa, että palkan paikka/palkkaussuunnan muuttaminen ovat auttaneet poikittamis/edistämisongelmaan ja nyt Eranin seuraamispaikka on hyvä sekä suora, jes! :)

Seuraamisen yhteydessä katsottiin myös käännökset ja ne olivat ok. Hieman enemmän Eran saisi käyttää takapäätään vasemmalle käännyttäessä ja se jo käyttikin sitä hyvin, ennen kuin vahva poikittaminen tuli meille ongelmaksi. Mutta kuten epäilinkin, kun poikittaminen/edistäminen jää pois, Eran pääsee paremmin käyttämään takapäätään – ja näin myös kävi. Vieläkin kaipaan parempaa takapään käyttöä vasemmalle käännöksiin, mutta treenillä se sieltä tulee.

Rytmin muutoksissa täytyy myös muistaa palkata koira useammin hyvästä juoksusta. Hidas kävely sujuu oikein hyvin ja Eran askeltaa siinä hyvin. Juoksussa se tahtoo vähän pompottaa ja juoksuvauhdinkaan ei tarvitse olla hirvittävän kova – selkeät rytminvaihdokset ovat ne mitä tässä haetaan, ei tarvitse puottaa sata lasissa eteenpäin!

Jäävät olen Eranin kanssa saanut hyvälle mallille ja niin ne olivat myös leirillä. Saatiin niistä Miialtakin kiitosta ja ne olivat nopeat sekä varmat. Hyvin ollaan myös saatu Eranin keskittyminen jäävissä pysymään eli se jaksaa tuijottaa mun loittonevaa selkää ihan kivasti, eli oon tarpeeksi usein muistanut palkata myös kun etenen koirasta pois päin. Jääviin tai oikeastaan liikkeisiin istu-maahan-seis voisi rakentaa vielä vahvuutta sillä, että koiralle annetaan joku ko. käskyistä ja sen jälkeen sitä vedetään kevyesti hihnalla eteenpäin, jolloin sen on kuitenkin noudatettava esim. istu-käskyä eikä se saa nousta ylös. Tällä saadaan hyvin varmistettua liikettä ja tehtyä koiralle selväksi, että sen on istuttava kunnes ohjaaja toisin sanoo. Tätä kokeiltiin Eranille Miian kanssa ja jo parin kerran jälkeen se tuotti hyvin tulosta. Herkästi meinasi Eran lähteä liikkeelle vedettäessä, mutta kyllä tämäkin treenillä vahvistuu :)

Luoksetulossa meillä on ongelmana se, että Eran jää hieman turhan kauas minusta. Tähän saatiin vinkkinä Miialta kun koira on kutsuttu ”tänne” ja se on hyvällä vauhdilla aika liki tulossa, tässä vaiheessa otetaan se haukulle ”tottista” sanalla. Tämän pitäisi saada luoksetuloon meininkiä ja saattaa olla vielä jossain vaiheessa ongelmia sitten törmäämisen kanssa – tosin ennemmin niin päin kuin, että koira hidastaa pitkässä matkassa ja hissuttelee lopun matkaa puolivauhdilla sekä jää kilometrin päähän istumaan ;)

Nouto ja pidot katsottiin myös läpi. Nouto liikkeennä meillä ihan kivassa mallissa – Eran lähtee hyvin kapulalle ja palaa mun luokse samalla vauhdilla. Vähän se voisi omaan makuuni olla vielä vaikka nopeampi, mutta oikein hyvä on tälläkin hetkellä. En ehkä ala sitä siitä prässäämään kun ollaan nouto saatu kovan työn tuloksena hyväksi ettei vahingossakaan käy niin, että Eran ei nouda enää ollenkaan :) Paljon oon tehnyt treeniä, että hetsaan kapulalla ja koira pääsee vielä liikkeessä olevan kapulan perään – tämä on ollut hyvä keino ylläpitää nopeutta kapulalle mentäessä. Kun lähtee tulemaan takaisin, oon välistä ottanut eteenistumaan, välistä taas pääsee iskemään suoraan patukkaan. Kapulan pito ja siihen puru Eranilla on hyvä, sitä saatiinkin tahkota jos jonkin verran ennen kuin Eran suostui edes ottamaan kapulan suuhun. Mutta hyvin ollaan se saatu kuntoon ja nyt Eran pitää kapulaa hyvin. Jonkin verran se paineistuu jos tuijotan sitä silmiin pitotreenissä, mutta vähitellen hyvän kautta treenataan sitä etten mä pure vaikka katsonkin siihen :D Ihan aavistuksen kovempaa saisi aina välistä purra, mutta treenin kautta sekin varmasti tulee – ei Eran kuitenkaan mälvää kapulaa, joten ihan hyvä se on. Irrotus kapulalta myöskin hyvä, oikein rykäisee päänsä taaksepäin irrottaessa :)

Hyppy katsottiin myös läpi eikä siinä ongelmia kunhan Eran ensin ymmärsi uuden kangasesteen olevan este ja, että sen yli voi hypätä :P Hyvin hyppää ja jalat ojentuvat reilusti taakse – ei itseluottamusongelmaa tässä! Otettiin myös patukan tuominen esteen yli ja sekin meni mallikkaasti. Ei muuta kuin samalla viisiin jatkellaan ja jossain vaiheessa sitten se noutokapula hyppyyn myös mukaan. Leirillä meillä ei ollut A-estettä käytettävissä, joten se jäi treeneissä läpi katsomatta.

Eteenmeno on Eranilla hyvä – vähitellen voi lähteä piilottamaan palkkaa ettei koira näe sitä heti lähetyskohdasta alkaen. Kokeilinkin tätä leirin jälkeen ja vielä on tarvetta vahvistaa käskyä – Eran meinaa meni epävarmaksi kentän puolenvälin jälkeen kun palkka ei näkynytkään. Vahvistelua siis ja vähitellen palkka sitten enemmän piiloon.

Tottiskatselmuksen jälkeen oli hyvä mieli – ei ole mennyt treeni hukkaan ja ollaan kivasti edistytty sekä saatu liikkeitä kasaan. Vielä on matkaa ennen kuin ollaan kisavalmiita, mutta treenillähän me sinne päästään! Mielestäni tällainen kaikkien liikkeiden läpikäyminen vuorotellen oli oikein hyvä idea leirille – saatiin katsottua kaikki tarpeellinen jokaisen kanssa ja koirat pysyivät hyvässä vireessä kun ei tahkottu montaa juttua putkeen ja pitkän aikaa. 

Lauantai-iltapäivästä meillä oli sitten vuorossa jälki. Menimme jäljelle metsään vaikka Eran ei metsäjälkeä ollutkaan ajanut kuin muutamia. Vähän jännitti kuinka käy. Kouluttajana meillä jäljellä oli Hanna Toivanen. Tein ihan hyvän mittaisen jäljen Eranille ja jonkin verran namia sinne myös sekä pari välipurkkia. Jälki sai vanhentua hyvän aikaa kun ensin ajettiin Eranin velipojan, Väpän jälki. 

Eran tuntui bongaavan jäljen jo hyvän matkan päästä ja lähti sille hyvin. Jäljen alkuun olin laittanut muutaman namin palkaksi jäljen nostosta. Ei sen kummempaa janatreeniä vielä tehty vaan lähetettiin koira pienessä kulmassa jälkeen nähden, eikä tässä ollut mitään ongelmia kun samaa on tehty pellollakin. Eran lähti jäljestämään hyvin ja se oli selkeästi innoissaan kun pääsi metsään työskentelemään. Ajoi hyvin eikä hukannut jälkeä missään vaiheessa. Namia tuntui olevan jälleen liikaa kun Eran ei syönyt ihan kaikkea – eli namin määrääkin voi reilusti vähentää. Olin ihan varma, että tallasin jäljen ristiin oman jälkeni kanssa – metsässä kun pää menee herkästi ihan pyörälle eikä muista mistä oli mennyt – mutta onneksi ei kuitenkaan ja saatiin jälki onnistuneesti päätökseen. Eran työskenteli jäljellä hyvin ja sen vauhti oli aika räväkkä, mutta kuten Hannan kanssa keskusteltiin, metsäjälkikoiran tulee edetä rivakasti – jo ihan senkin takia, että voittajaluokan jälki 1500 metriä pitkä eikä sitä ehdi hitaalla vauhdilla ajamaan annetussa ajassa. Eli Eranin vauhdista ei tarvitse olla huolissaan, kunhan se pysyy tarkkana muuten :) Oli todella kiva saada hyvää palautetta Eranin jälkityöskentelystä metsässä ja nyt voidaan muutenkin alkaa tekemään enemmän jälkiä metsään kun pellolla tehdyt pohjat on kunnossa. Jes, hyvä Eran! <3

Lauantai-iltapäivästä tehtiin vielä esineruututreeni. Esineruutua emme ole Eranille hirveästi vielä tehneet, mutta ajatus sillä siitä kuitenkin on. Ruutu oli kisakokoinen elikkä suuri suhteessa siihen millaisia ruutuja olen Eranille tallannut. Veimme esineet kuitenkin ruutuun jo valmiiksi kun sitäkin olen Eranille kokeillut. Ensimmäinen esine nousi jonkin ajan kuluttua vaikka vielä Eranille tulisi selkeästi vahvistaa suoraa irtaantumista siihen suuntaan mihin ohjaaja näyttää. Kyllä se nenäänsä kuitenkin käyttää ihan kivasti. Toinen esine olikin sitten tahtojen taistelu. Esineenä oli maalauspensseli ja Eran ilmeisesti törmäsikin siihen jossain vaiheessa kun oli alkanut haukkua – liekkö oli tökännyt siihen kuononsa. Esine ei meinannut nousta millään vaikka Eran selkeästi oli ihan sen luona. Menin työskentelylinjalta metsän puolelle jonkin verran ja lähetin koiran vaan uudestaan ja uudestaan esinettä etsimään – ja nousihan se sieltä lopulta vaikka selkeästi esine jo itsessään oli Eranin mielestä epämukava. Saatiin kuitenkin treeni ”onnistuneeseen” päätökseen ja koira autoon kehujen saattelemana. Esineruutua meidän pitää treenata ja paljon! Muutoin kaikki kisahaaveet kyllä kariutuvat siihen – vielä kun saisi Eranin oikeasti motivoitua esine-etsintään kunnolla, että se oikein hihkuisi päästä metsään niitä etsimään. Toivottavasti konstit löytyvät jostain! 

Juno ei lauantaina päässyt mukaan ns. virallisiin treeneihin, mutta tein pikku-ukon kanssa kuitenkin tottista vielä mökin pihalla kun saavuimme sinne lauantai-illasta treenien jälkeen. Hyvin pikku-ukko oli hommassa mukana vaikka ihan vieraassa paikassa oltiinkin. Muutenkin Juno suoriutui hienosti reissusta vaikka näissä joutuukin viettämään pitkiä aikoja autossa jne. Reippaana toinen oli eikä ongelmia ollut!

Lauantai-iltaa vietettiin sitten porukalla mökissä istuskellen ja jutellen. Oli todella mukavaa nähdä taas porukkaa! Olimme järjestäneet Miialle myös yllätyksen hienon menestyksen kunniaksi! Miia ja Raisa kun nappasivat rotumestaruushopeaa tuossa edellisenä viikonloppuna – suuret onnittelut vielä tätäkin kauttta! <3 Annettiin Miialle lahjaksi Minnan tekemä hieno Malinois-taulu, joka kehystettiin. Lisäksi minä väkertelin onnittelukortin. Oli mukava ilta, kuitenkin käytiin kohtuullisen hyvissä ajoin nukkumaan, jotta oltaisiin valmiita seuraavan päivän koitoksiin.

Sunnuntai-aamu startattiin jälleen tottiksella. Meillä oli muuten sama kokoonpano tottistelemassa paitsi Taina ja Milli eivät olleet mukana treenissä. Ajatuksena oli, että sunnuntaina katsotaan niitä osa-alueita, jotka lauantaisen treenin jälkeen tuntuivat eniten treeniä tarvitsevilta. Eranin kanssa otimme siis seuraamista, henkilöryhmän ja eteenmenon. Eranilla on ollut ongelmaa aukeamisen kanssa seuraamisessa ja siihen otettiin avuksi palkan siirto olkapäälle sekä palkkaussuunnan vaihto ohjaajasta klo 9:n. Henkilöryhmässä Eran seurasi hyvin eikä vilkuillut ihmisiä, myöskään henkilöiden kiertämisessä ei jätättänyt. Olen tyytyväinen siihen millä meiningillä Eran henkilöryhmässä työskentelee – kivasti on treeni tuottanut siinäkin tulosta. Eteenmeno otettiin hetsilähtönä ja hyvällä vauhdilla Eran sen suorittikin.

Juno pääsi myös sunnuntaina tottistelemaan Miian tarkkailevan silmän alle. Tehtiin ihan perustreeniä: seuraamista, sivulle tuloja, istu-maahan-seis. Huomiona Miia sanoi, että mun tulee pitää kättä tarpeeksi korkealla pennun nenään nähden, jotta se on oikeasti ylöspäin eikä eteenpäin. Hyvällä pohjalla on meillä tottikset ja Miiakin kehotti vain jatkamaan samalla tavalla. Lisäksi Miia vielä leikitti Junoa pienen pätkän niin saatiin uusi kokemus siitäkin pikku-ukolle!

Tottistreenien jälkeen siirryttiin sitten jäljelle ja menimme jälleen metsään. Tallasin Eranille noin ykkösluokan mittaisen jäljen ja se jätettiin ruokailun ajaksi vanhenemaan. Ruokailun jälkeen pääsi sitten malipoika taas hommiin. Eran bongasi jäljen taas jo pidemmän matkan päästä ja tehtiin lähetys pienessä kulmassa jälleen. Eran nosti jäljen hyvin ja lähti innolla jäljestämään. Laitoin tälle jäljelle vielä eilistä vähemmän ruokaa ja nyt määrä tuntui olevan hyvä kun namit nousivat. Jäljellä oli useampia kulmia, muutama purkki välipalkkana ja maastossakin vaihtelua aika kivasti. Yhdessä kohdassa, jossa jälki kulki mättäisen ja monttuisen metsäpohjan yli, Eran tarkisteli pidemmän aikaa mihin jälki menee, mutta suoritti vaikeudet hienosti ja itsenäisesti. Loistavaa! Jälki päästiin loppuun hyvin eikä Eranilla ollut pahemmin ongelmia siitä suoriutua. Vauhtia Eranilla oli kiitettävästi jälleen, mutta Miiankin kanssa asiasta keskusteltiin eikä sitä ole liikaa – niin kauan kun koira jäljestää tarkasti. Miia myös kehui Eranin jälkityöskentelyä ja ehkäpä ensi vuonna päästään sitten kisaamaankin ensimmäisen kerran – kunhan BH-koe saadaan suoritettua ja keppi-ilmaisua tuotua jäljelle!

Junolle tehtiin sunnuntai-iltapäivästä pellolle jälki. Jälki oli reilu sata askelta pitkä, pari namia joka askeleella. Taas ohjaaja ei muistanut, että pentu on jo aika suuri kokoinen ja askelväli voi olla ihan normaali, mutta hyvin ja innolla Juno jäljesti oman jälkensä. Miian kanssa katsottiin sitä ryysimistä, mitä Junolla on ja Miia neuvoikin nyt jo pienestä pennusta asti vetämään pentua taaksepäin jos se alkaa ryysimään ja ettei homma etene ennen kun mennään rauhassa, ohjaajan määräämällä vauhdilla.

Aivan loistava leiri jälleen – suuri kiitos järjestäjille ja Miialle tottis-/jälkikoulutuksesta sekä Hanna Toivaselle jälki-/esineruutukoulutuksesta! Sekä tietty kiitos muille osaallistujille – oli ihanaa nähdä porukkaa taas ja viettää yhteistä laatuaikaa! Seuraavaa leiriä/treenipäiviä odotellessa!

Giramin leiri 21.-23.10.2011

Giramin E-pentue
(Milli & Maisa (pentueen emä), Eran, Jäpä, Kira, Väpä ja Kiia sekä tietty ohjaajat)

Aika lentää sellaista vauhtia, että nyt on pakko kirjata ylös Giramin leirin tapahtumat viime kuun lopulta. Sen verran on ollut kiirusta ettei millään ehdi revetä joka paikkaan. Talvea ja pimeyttä vastaan taistelu on armotonta ja kohta ei enää ehdi haku- tai jälkitreeniä tekemään kun pimeys ja mahdollinen talvi puskee päälle. Tämän takia on täytynyt takoa kun rauta on vielä kuumaa niin sanoakseni :D

Giramin leiri pidettiin 21.-23.10.2011 Uuraisten Oikarin tilalla (Jyväskylän pohjoispuolella). Paikka on Keski-Suomen ajokoirayhdistyksen tila ja leiripaikkana oikein mainio. Mitä nyt pieniä vastoinkäymisiä tilan varaamisessa ja ruokailujen järjestelyissä oli, mutta onneksi niistä selvittiin! Kasvattaja Miialla oli kyllä kova homma leirin järjestämisessä ja siitä suuri kiitos hänelle, että jaksoi kaikista sekaannuksista huolimatta! :D

Saavuimme Oikariin perjantai-iltana seitsemän paikkeilla ja Miia sekä muut olivatkin jo tarkastamassa paikkoja. Liityimme joukon jatkoksi ja seuraavaksi kannoimme valtaisan tavaravyöryn huoneeseemme, jossa majoittuisimme parin päivän ajan. Kumman paljon sitä tavaraa tarvitseekin matkaan vaikka vain pari päivää oltaisiinkin reissussa... Isäntä esitti pienen vastalauseen tavarapaljoudelle ja olihan sitä vaatetta taas liikaa mukana - mutta ei vara venettä kaada! :D

Porukka saapui perjantaina vähitellen ja ilta sujui jutellessa sekä kuulumisia kertoillessa. Ei ehditty ottaa tottista enää tilan pihalla kun oli pimeää. Saunan tuvassa istuskeltiin ja muutama "saunajuoma" naukkailtiin. Kävimme kohtuu hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavana aamuna pirteinä lähteä jälkipellolle.

Lauantai-aamu starttasi hyvällä aamupalalla ja sitten lähdimme porukalla peräkanaa kohti jälkipeltoa ja hakumetsää. Osa porukasta jäi tilan pihalle tokoilemaan. Jälkipelto sijaitsi kohtuu lähellä majoituspaikkaamme ja pellot olivat hyvän kokoiset. Pelloilla oli myös erimittaista heinää, joka oli hyvä niin päästiin tekemään jälkiä erilaisiin pohjiin. Ensimmäinen jälki tehtiin sonnipellolle, joka oli aikamoista mutalikkoa ja sonnin jälkiä sekä lantaa täynnä. Vähän epäilytti miten nämä häiriöt haittaavat Eranin työskentelyä. Tein jäljen keittämilläni kanan sydämillä ja yllättävää kyllä kaikesta häiriöstä huolimatta, poitsu jäljesti keskittyneesti sekä hyvällä temmolla hienosti loppuun asti! <3

Seuraava jälki tehtiin vähän pidempään heinään ja kuten arvata saattaa, yhden jäljen tehneenä eikä enää niin nälkäisenä, tämä jälki meni vähän kehnommin. Keskittymiskyky ei ollut parhaimmillaan, mutta loppuun päästiin kuitenkin. Lisäksi laitoin jäljelle lihapullia, jotka ei ole Eranin superherkkua, joten sekin vaikutti varmasti asiaan.

Iltapäivästä palattiin tilalle ja nautittiin herkullinen lounas. Lounaan jälkeen siirryttiin tilan pihalle, jossa pidettiin tottistreenit Miian johdolla. Hyvässä mallissa tuntuivat olevan kaikki e-pentueen penskat ja hyvää palautetta saatiin Eraninkin osaamisesta! :D Hieno poitsuhan toinen onkin! Otettiin seuraamista ja jääviä liikkeitä. Lisäksi maahanmenot, istumiset ja luoksetulo. Kokeiltiin myös pari kertaa esteen hyppäämistä ja kivasti poitsu pääsi kartalle siitäkin! Sain myös hyviä neuvoja siihen, miten pääsisin Eranin kanssa eteenpäin noutokapulan harjoitteissa. Eran kun ei mielellään pidä kapulaa suussaan. Saatiin vinkkejä alkaa ottaa pitämistä vietin kautta ja hyvinhän se kapula kestikin suussa kun Miia näytti miten kannattaa toimia. Lisäksi Miialla oli käytössä juuttikeskiöinen kapula, johon on miellyttävämpi tarttua. Teemme kotona omaan kapulaamme juuttipäällysteen ja jatkamme harjoitteita Miian ohjeiden mukaan! :)

Lauantai-ilta meni rattoisasti saunoessa ja keskustellessa. Miia oli järjestänyt meille myös tietokilpailun ja sen parissa ilta meni nopeasti kiperiä kysymyksiä miettiessä. Ilmeisesti kilpailu päättyi tasapeliin vaikka loppujen lopuksi tulikin epäselvyyttä erään kysymyksen vastauksen oikeellisuudesta ja näin ollen meidän ryhmämme oli oikeasti voittaja! :D

Sunnuntai-aamu starttasi ilmeisesti nihkeämmin kuin lauantai (porukkaa taisi väsyttää ;). Itse olin aamupalan valmisteluvuorossa ja sen jälkeen kun aamiainen oli syöty lähdettiin taas porukalla jälki- ja hakumaastoille. Meillä oli sunnuntainohjelmassa hakuilua. Petri Mikkola toimi hakuohjaajana ja saimmekin Petriltä paljon hyviä vinkkejä, miten hakua kannattaa kouluttaa - suuri kiitos Petrille ohjeista! Otettiin pari kierrosta hakuilua ja kivasti Eranilla menikin. Aiemmin ei oltu oman hakuryhmämme kanssa tehty ollenkaan tuuli-ilmaisuja ja Eran sai niistä hyvin kiinni kun muutaman kerran mentiin liinan kanssa tuulen alapuolelta ja maalimies jäi yläpuolelle niin, että Eran sai vainun. Päivästä saaduilla ohjeilla on hyvä jatkaa jatkotreenejä! :)

Ohessa kuvasikermää hakumetsästä...

Hakumetsästä palattiin tilalle ja lounaalle - kummasti ruoka maistoikin ulkona olon jälkeen! Lounaan jälkeen Miia opasti vielä leikkiä e-pentusille ja saatiin leikkiinkin monia hyviä vinkkejä! Eran rakastaa patukoita ja taisteluleikkejä, mikä on loisto juttu - ei tarvitse taistella vietittömyyden kanssa päin vastoin voi vähän hillitä välillä ettei penska kuumene liikaa! :D

Näin sujui antoisa ja mukava leiriviikonloppu! Lähdimme kotia kohti joskus viiden jälkeen. Oikein mukava kokemus ja paljon saatiin oppia matkaan! Seuraavaa leiriä odotellessa ja se järjestyy toivottavasti ensi keväälle! :D

Kuvat E-pentueesta sekä Eranista on ottanut Petri Mikkola - iso kiitos Petrille leirin tapahtumien taltioinnista!