perjantai 25. marraskuuta 2011

Hakuilua, tottista, leikkimistä!

Viikot vierii ja Eran täytti seitsemän kuukautta viime sunnuntaina - aika menee siis aivan järetöntä vauhtia! Paljon ollaan treenattu, jotta saataisiin kaikki mahdollinen hausta ja jäljestä irti ennen suurempia lumen tuloja.

Viime sunnuntaina hakutreenit meni todella hyvin! Eran on hoksannut hyvin, mitä metsässä on tarkoitus tehdä ja viime treeneissä se näkyi selvästi. Otettiin Eranille neljä ukkoa: ensimmäinen näyttäytyi, jotta ei olisi liian vaikea (pariin viikkoon ei oltu päästy hakutreeneihin) ja juoksi sitten piiloon. Eran lähti kuin tykin suusta ja löysi nopeasti ukon. Eran palkattiin nyt heittämällä patukka, johon oli sidottu liina, koiran ylitse ettei Eran opi tulemaan liikaa iholle. Patukka oli sidottu liinaan sen takia kun poitsulla on vielä taipumusta lähteä bilettämään patukan kanssa itsekseen. Maalimies toi Eranin keskilinjalle leikkien, jossa minä otin koiran ja leikin vielä hetken sen kanssa.

Toinen ukko otettiin ääniärykkeellä: koira valmiiksi, käsi naaman viereen ja sitten maalimies taputti käsiään pari kertaa. Käsky "ukko" taputuksen jälkeen ja Eran lähti hyvin suoraan sekä löysi ukon nopeasti. Palkkaus samalla tavalla kuin ensimmäisen kanssa.

Kolmas ukko otettiin myös ääniärsykkeellä, kutsuttiin koiraa nimeltä. Viimeinen ukko otettiin taas taputuksella ja ukko oli pienen kuusikon keskellä piilossa. Vähän aikaa piti etsiä ennen kuin löysi ukon, mutta kaiken kaikkiaan treeni meni todella kivasti! :) Lopuksi otettiin vielä muutamia hakutuksia: koira maahan ja haukutettiin herkuilla. Hyvin Eranilta irtoaa haukku, vähän vielä empii vieraiden ihmisten kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Ensi sunnuntaina sitten jälleen hakuilemaan ja jatketaan samalla tyylillä. Enään ei tarvitse ottaa juoksevia ukkoja kun alkaa poitsulla olla jo mielessä, mitä metsässä tehdään.

Maanantaina käytiin sitten kentällä tottistelemassa. Vuoden toiseksi viimeiset ohjatut tottistreenit kyseessä. Otettiin Eranin kanssa seuraamista ja ohjaajan kanssa käytiin läpi miten saadaan virettä nostettua nyt kun koira osaa teknisesti jo hyvin liikkeitä. Lisäksi keskusteltiin tunnetilan tärkeydestä ja siitä miten sitä kannattaa kehittää sekä ylläpitää. Kivasti meni seuraaminen: huomasi kuinka koira nosti virettä itse kun teki nopean täys käännöksen, joka yllätti koiran. Täytyy jatkaa seuraamisen harjoittelua tarpeeksi monipuolisilla ja yllättävillä treeneillä, jotta vire ja keskittyminen pysyvät yllä! :)

Lopuksi otettiin vielä leikkiä ja kanavointia. Kun koira puree hyvin patukkaan, käsi leuan alle ja käsky "rauha", pyöritellään ja puristellaan patukkaa, jotta koiralla säilyy hyvä ote. Kun hyvä rauhallinen puruote, palkataan sanomalla "zip" ja leikki jatkuu :) Eran nauttii yhäkin leikistä todella paljon, mikä on loisto juttu! Sitä vaan vahvistetaan ja tehdään kivoja treenejä. Maanantaina koimme myös hienon edistymisen Eranin kanssa: aina tähän asti Eran on ollut hyvin itsepäinen patukan kanssa ja halunnut pitää sen itsellään. Tai siis omiminen on ollut kaikkien lelujen yms. kanssa ongelma - ei ole halunnut omaehtoisesti tuoda minulle mitään. Mutta maanantaina tapahtui ihme: leikin Eranin kanssa kentällä patukalla, olin polvillani (mutalammikossa ;) ja kun Eran voitti patukan pysyin maassa ja taputtelin käsiäni itseäni vasten samalla koiraa kehuen ja kappas, Eranhan tulikin patukka suussa luokseni! :D Siitäpä vasta riemu repesi, jes! Oon tosin koettanut vahvistaa tuomista vaivihkaa esim. kotona jos ottaa vaikke lelun suuhun, kovat kehut siitä ja jos on lähtenyt minua kohti, siitäkin kehut saati jos on tullut ihan lähelle! On mutustellut luuta jalkaani vasten ja siitäkin kehut. Kaikki tämä ja pitkäpinna ovat lopulta tuoneet tulosta - tästä vain vahvistamaan toivottua käytöstä niin eiköhän joku päivä vielä noudotkin suju! :D

Saatiin kentällä myös hyviä vinkkejä miten saada tunnetilaa nostettua esim. istumisessa. Otetaan kuuriluontoisesti istumista pidemmän aikaa ja laitetaan koira istumaan, sitten ei palkata heti vaan kehutaan erilaisella äänellä (matalammalla, kirkkaammalla jne.) ja pyritään pitämään koiran huomio koko ajan itsessä. Eranilla on vähän ollut sellaista, että se tekee hyvin teknisesti istumiset ja muut, mutta huomio lässähtää heti sen jälkeen (katselee maisemia). Kun koira sitten pitää hyvin kontaktia, palkataan riemuisasti. Näitä tehdään kuuriluontoisesti istumisen, maahan menon ja seisomisen osalta, jotta sitten jäävissä liikkeissä koiran huomio pysyy minussa eikä se katsele muualle :) Hyviä neuvoja, kiitos Sannalle! :)

Keskiviikkona hakuryhmän tottiksissa tehtiin kaikkea samaa kuin maanantainakin. Silloinkin luoksetulon jälkeen patukan saaneena Eran tuli pitkästä matkasta luokseni patukka suussa - aivan loistavaa! <3

Tänään käytiin pienen muutaman päivän tauon jälkeen jäljellä. Tein jäljen pellolle ja päätin jättää enemmän tyhjiä kun tuntuu, että Eran ei enää syty niin paljoa ruoasta jäljellä vaan haaste saa sen jäljestämään paremmin (kun namia ei oo joka askeleessa). Pidin jäljen kuitenkin suorana kun oli muuten haastetta ja purkkeja laitoin tälläkin kertaa. Hyvin lähti jäljelle (tultiin vasemmalta puolelta aika jyrkässä kulmassa), vähän oli alkuun kiireinen, mutta kun tyhjiä alkoi tulla vauhti tasaantui. Neljä purkkia - tarjosi maahanmenon kaikkiin automaattisesti, purkin jäädessä etujalkojen väliin! On se vaan taitava! <3

Ohessa kuvasikermä metsäjäljestä (olisikohan ensimmäisiä) ja sen jälkeisistä touhuista!


Jäljelle lähdössä

Keskittyneesti eteenpäin

Matka jatkuu...

... ja jatkuu

Purkkihan se siellä!

Hakutaan!

Leikkiä patukalla

Revittelyä

Mamman kaa on kiva vetää patukkaa :D

Koetetaan saada Eran tuomaan patukka :D

Tukka kuntoon riehumisen jälkeen :D


Jäljen päätyttyä leikittiin ja vahvisteltiin patukan tuomista. Otettiin myös muutama vauhtinouto kapulalla. Eran lähtee hyvin kapulan perään, mutta ennen kuin ottaa sen suuhun vaatii vielä vahvistavan käskyn "tuo". Hyvällä vauhdilla lähtee kuitenkin tuomaan :)

Tälläista treenirintamalla! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti