Harmolanlahdella 30.1.2014

Upeasta kevättalven päivästä nauttimassa äidin luona maalla! Tästä hommasta voisi oikeasti alkaa tykätä, ihan loisto puuhaa ja karvakaveritkin tykkäsivät! ♥

Näistä vauhdikkaista kuvista kiitos äitimuorille :)

Hallivuorolla tottistelemassa 23.1.2014

Pakkaset paukkuu, mutta onneksi on yhdistyksen hallivuoro kerran viikossa, niin pääsee tottistelemaan muuallakin kuin jääkalikkana ulkona! 

Ihan ei mennyt putkeen treeniin meno kun herra Koviksen kanssa tuli jo autolla jonkin asteinen konflikti. Luoja aina välistä tietää mitä noiden karvakorvien päässä liikkuu! Kunnon rähinä saatiin aikaiseksi ja siitä piti neuvotella ihan jonniin aikaa, että kuinka nää hommat oikeesti menee. Eran kun on sangen kova koira, vaikka tietyissä jutuissa osaakin esittää herkkistä. Välistä ei aina tiedä miten päin sen kanssa olisi ja miten sen toimintaan suhtautuisi. Sen mä oon oppinut, että tuleen se vastaa vaan tulella - ei muuten anna tämä koira periksi koskaan. Niinpä yleensä koetan olla itse mahdollisimman neutraali ja olla välittämättä tuon torvelon toilauksista, mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan ja välistä menee järki itselläkin... Meillä on sellainen viha-rakkaus-suhde oikein parhaimmillaan! :D Aina peräänkuulutan sitä jonkinasteista ohjaajapehmeyttä, sitä olisi hienoa saada Eraniin jostain, mutta ei sitä taida olla varaosina ostettavana.

No joo, päästiin siitä neuvottelun jälkeen ihan halliin asti ja hyvällä ilmeellä Eran teki hommia. Tein seuraamista ja jäävät. Seuraamisen tunnetila oli hyvä, vähän jopa ylitsepursuava kun Eran keuli jonkin verran. Seuraamisen paikka on siirtynyt taemmas, mutta sekään ei ole täysin saanut aukeamista pois. Eli koiran perä vähän seilaa - välillä on ihan suora ja välistä jonkin verran aukeaa. Toki matalammassa viestissä tämä ongelma on vähäisempi. Mene ja tiedä sitten tuleeko se koskaan olemaan oikeesti hyvä ja korrekti koko ajan. Mutta kaatuuko siihenkään maailma? Ei. Ainahan priimaan on hyvä pyrkiä, mutta joskus on varmaan tyydyttävä vähän vähempään.

Jäävistä istuminen ja maahanmeno olivat hyvät, nopeat ja varmat. Seisomisessa tuli vähän ajatuskatkoa eikä se ollut skarpeimmasta päästä. Tähänkin saatiin onnistunut seisominen kun tein uudelleen. Jäävät siis kaikenkaikkiaan hyvällä mallilla eli voi vaan vaalia varmuutta ja nopeutta jatkossa - ei tehdä turhan usein liikkeenä, jottei nopeus kärsi.

Juno pääsi myös tottistelemaan halliin ja omalla, hassulla hömpöttelyllä me treeni vedettiin. Toinen vaan on niin hassu kaikkinen koipineen ja kouhotuksineen :) Tein lähinnä vietinnostoa - hetsausta lelulla ja haukkua, siitä sitten istu-maahan tai seuraa. Ihan iloista toisen tekeminen on ja sillä on selkeästi hauskaa, mutta ei voi kyllä vielä tehdä mitään ihmeempiä treenejä. Viettikestävyyttä ei ole oikein nimeksikään ja tekeminen lässähtää vähänkään pidemmässä treenissä. Ja sitten kun ei oikeen se tottiksen tekniikka kestä sitä vähäistäkään vietinnousua vielä, niin ollaan aika umpikujassa välillä. Onhan Junolle tehty tottista pennusta asti, ensin imuttamalla - mutta kun tää ahne lapsi ei omaksunut siitä yhtään mitään (seurasi ruokakättä aivottomana ;), lelulle siirryttäessä sitten oltiinkin aivan nollapisteessä ja sillä täytyi opettaa asiat uudelleen. 

Sellaisia treenejä siis tänään.

Maanantaina tein molemmille koiruuksille myös tottista. Eranille seuraamista ja noutoa - meillähän oli hauskaa ja nouto rokkasi! :) En ollut tehnyt noutoa hetkeen ja Eran oli ihan liekeissä kapulan nähdessään. Nyt paluu vauhti kapula suussa oli myös parempi. Loppuasento meni vähän vinoon (vauhtia oli sen verran paljon ilmeisesti?), mutta se tärkein eli vauhti oli kohdillaan! Josko se joskus olisi liikeenä nopea hakemaan kapula ja nopea takaisin tullessa sekä suorassa loppuasennossa... Saapa nähdä! :P

Junolle samaista vietinnostoa ja hauskaa yhdessä tekemistä. Junosta on maailman parasta kun laitan pallon maahan jalan alle, siitä sitten koira kiertää takaani ja saa potkaistun pallon palkaksi. Tätä leikkiä se jaksais tehdä vaikka kuinka kauan - hyvä leikki sinäänsä, vahvistaa noudon meno/paluuvauhtia. Joskus jos päästään siihen kapulan pitämisen harjoitteluun jne. jne. Ehkä joku vuosi? :)

Nyt tää kuittaa ja kiittää tältä päivältä. Seuraavia treenejä odotellessa...

Kevättä kohti! :)

Eilinen antoi viitteitä, että treeni-into sisälläni on vain talviunilla - se nosti päätään kiitettävästi! :) Hyvä fiilis, vähitellen kevättä kohti - eiköhän se into vielä vie voiton. Nyt ainakin tuntuu siltä. Ja turha pakko sekä stressi treenaamisesta pois, mikäs kiire tässä on! :D

Talvi tuli viimeinkin!

Saatiinhan sitä oikeata talventuntua viimein tännekin! Turhan kovia pakkasia en kyllä odota, mutta nekin menevät ennemmin kuin se pimeys, loska, vesisade ja kura! Kyllä talvella pitää olla talventuntua ennemmin kuin ankeaa syyskeliä... No, se siitä sään puimisesta :)

Treenailtu ollaan hyvin vähäsen tässä parina viime viikkona - vähän tottista ja esineruutua pelkästään. Itsellä on vähän ollut se terävin kärki hukassa treenaamisen suhteen ja oon joutunut asiaa ihan miettimäänkin, mistä moinen fiilis johtuu. Täytyy sanoa, että viime kausi - varsinkin keskikesä ja syksy - vedettiin aika tappotahdilla. Jälkeä ja tottista melkein joka päivä, siihen vielä viikottainen purureissu. Huh, näin taaksepäin katsottuna se tuntuu ihan hurjalta. Kyseessähän on kuitenkin "hauska harrastus" - vai onko? Missä vaiheessa harrastuksesta tulee totista puurtamista ja sen mielekkyys häviää ns. pakon alle? Epärealistisen tavoitteen tavoittelun myötä. Tähän lopputulokseen olen tullut ajatuksissani... En uskonut Eranin olevan suojelukokeeseen valmis ja silti koetin tehdä kaikkeni sen eteen, että oltaisiin kokeesta selvitty. Jälki ja tottishan olivatkin kisakestävät, mutta purut eivät. Miksi sitten en vain luopunut ajatuksesta... Siihen vaikuttivat monet asiat, joita nyt on jälkikäteen turha vatvoa. Mutta sen opin etten koskaan enää anna kenenkään muun vaikuttaa päätöksiini ja luotan omaan arviooni - kaikilla elämän osa-alueilla, muillakin kuin vain koiraharrastukseen liittyvillä.

Kuinka sitten nousta täältä "treenaamattomuuden suosta"? Toivottavasti se, että annan itselleni ja koiralle mahdollisuuden levätä sekä nauttia yhteiselostamme, ilman pakottavaa tarvetta tehdä jotain muuta kuin ulkoilla ja viettää aikaa yhdessä, saa minut taas innostumaan treenaamisesta ja ennenkaikkea nauttimaan siitä.

Tällaisissa hivenen syvällisemmissä ajatuksissa tänään. Mutta tämä on ollut mielenpäällä jo syksystä asti ja nyt vasta se on kulminoitunut konkreettisempaan muotoon. Nähtäväksi jää, miten ja milloin asia etenee ja mihin suuntaan. Sitä odotellessa, laittelempa muutamia kuvia Junosta ja Eranista nauttimassa upeasta pakkaskelistä 18.1.2014!

Tottista ja esineruutua 3.-4.1.2014

Tultiin poikien kanssa maalle äiteen luokse ja pihamaalla on tehty tottista molemmille koiruuksille sekä Eranille esineruutua. Aloitin Eranille uudestaan esineruudun opetuksen vaikka toki sillä on jo pohjat hommaan. Totesin, että koiralle on saatava esine-etsintään parempi motivaatio, joten aloin käyttää esineinä leluja, patukoita ja palloja. Lisäksi kunnon palkkaus löydetystä esineestä eli Eran pääsee purulle hyppytyynyyn esineen minulle luovutettuaan. Tämä tuntuu toimivan ja koiralla on paljon parempi into hommaan.

Tänään tein etsinnän kolmella esineellä, kaksi takakulmiin ja viimeinen keskemmällä, lyhyemmälle matkalle. Tätä lyhyttä matkaa tuleekin treenata enemmän, koska koira irtoaa hyvin kauas - lähempänä olevat esineet tuottavatkin sitten enemmän pään vaivaa. Toki Eranilla saisi olla nenä paremmin auki, ettei esineen ylittäessään paahda siitä vaan juoksemisen riemusta yli, mutta kunhan treenataan enemmän lähellä olevia esineitä niin eiköhän homma saada balanssiin! Hyvin kuitenkin teki töitä löytääkseen lähempänä olevan esineen kun aiemmin tämä etsiminen olisi johtanut alueella kuseskeluun. Hyvä hyvä, ei muuta kuin vahvistellaan tähän malliin ja luodaan koiralle hyvä motivaatio hommaan. Sitten vähitellen vaikeutetaan ja jätetään apuja pois. Eiköhän me tälle vuodelle saada hyvä esine-etsintä rakennettua! :)

Muutama kuva Eranista esineruudussa toissa kesänä...

Lähetys esineruutuun

Ja sieltä se löytyi!

Ja taas nousi!

Esineruutuilun lisäksi tuli tehtyä tottista molemmille koiruuksille. Junolle lyhyttä ja innostavaa treeniä - hetsaaminen lelulla ja siitä haukutus tuntuu nostavan tälläkin matalavireisellä kaverilla vähän potkua! Siitä tehdyt istu-maahan ovat mukavan räväköitä. Haukkuun tarvitsee saada vielä lisää potkua ja vaativuutta, mutta pienin askelin edetään. Hyvä fiilis kuitenkin itsellä ja pitää vaan muistaa pitää Junon treeni todella lyhyenä sekä huippu innostavana!

Eranille seuraamista, jääviä, noutoa ja luoksetuloa. Seuraamisen paikka on mielestäni parantunut todella kivasti ja nyt oli ukolla hyvä virekin tekemisessä. Jatko treenissä on muistettava, että seuraamisessa pitää säilyttää yllätyksellisyys, jotta koira joutuu olemaan skarppina koko ajan. Käännöksiä, pyöristystä, rytmin muutoksia ja pysähdyksiä tasaisen tapppavasti! :D Liian pitkää suoraa on turha tehdä, kyllhän se koira siitä sitten selviytyy kunhan se oppii, että "Hitto, tässä on oltava skarppina tai toi ohjaaja karkaa". Luoksetuloon haluaisin yhäkin enemmän voimaa ja loppuun asti kunnon vauhdin - Eran kun on turhan korrekti tässä asiassa ja varoo törmäämästä. Myös vääränlainen palkkaaminen aiemmin on saanut koiran hidastamaan ja kyttäämään palkkaa tms. kun lähestyy minua. Joten käytännössä nyt oon palkannut ainoastaan kun on loppuasennossa edessä istumassa, jotta koira oppisi, että siihen tulemalla nopeasti saa palkan. Täytynee tosin kokeilla tuottaako haukolle nostaminen lähellä minua/edessä istumassa yhtään mitään vauhdille.

Tässä kuvakollaasi Eranin tottistelusta joulukuulta 2013...

Eran tottistelee 2.12.2013