Hyvää Joulua kaikille ja menestystä Uudelle Vuodelle 2013!

Talvi tuli ja joulukin on kohta jo ovella!

Aika menee niin kauhean nopeasti, etten ole ehtinyt blogia pitämään ollenkaan ajantasalla. Johtuu siitä, että itsellä on ollut niin hektinen syksy-alkutalvi, mutta jospa tästä eteenpäin saisin päivitettyä kuulumisiamme vähän tiuhempaan tahtiin!

Giramin-leirin jälkeen treenit ovat jatkuneet ja mukavasti ollaan molempien koirien kanssa edistytty. Eranin poikittaminen on saatu miltein kitkettyä ja tunnetilaa pidettyä yllä. Nyt talvikaudella ei pystytä hirveän monipuolisesti treenaamaan, koska yhdistyksellämme (Mikkelin palveluskoirayhdistys) ei ole käytössä hallia, joten treenit ovat lähinnä ylläpitäviä ja kelin mukaan mennään. Liian kylmällä kun ei pysty edes treenaamaan ulkosalla - siinä särkyy vain ohjaaja sekä koira. Toivotaan, että kevät-talvelle saadaan joitakin hallipäiviä järjestettyä porukalla, niin pääsisi edes välistä ihan "kunnolla" treenaamaan :) Juno on myöskin edistynyt treenimäärään nähden kivasti tottiksessa ja perusliikkeitä treenataan eteenpäin. Kunhan nyt itseltäkin joulun jälkeen kaikkein tulenpalavin kiire toivottavasti hellittää, aletaan sitten treenata taas enemmän. Hyvä on välillä pitää myös taukoa, niin säilyy kaikilla mielenkiinto hyvänä! :)

Paljon ollaan ulkoiltu metsässä ja koirulit ovat saaneet hyvin liikuntaa sekä lihasta siitä ilosta! :)

Kävimme viime lauantaina 15.12.2012, Orimattilassa Koirien ominaisuusarviointitilaisuudessa, jonka veti Mikael Laine. Ilmoitin toki molemmat sekä Junon että Eranin ko. tilaisuuteen. Tilaisuudessa siis testattiin koiraa ja sen ominaisuuksia leikittämällä. Molemmat suoriutuivat tilanteesta kuten ennalta ajattelinkin. Junolla nuoruuden epävarmuus vielä näkyi ja vaikutti suoritukseen, mutta tilaisuus oli sille kuitenkin hyvä uusi kokemus - joita tarvitsemme vain paljon ja paljon lisää. Kyllä siitä hyvä tulee - olen tyytyväinen siihen, miten Juno suoriutui uudesta tilanteesta eikä mennyt mitenkään jumiin vaikka jännittikin! :)

Junon arviointi:

Sosiaalisuus 2
Viettivoima 3
Saalistaminen 3
Otevoima 2
Otekäyttäytyminen 3

Eran suoritui myös samalla tavalla kuin ajattelinkin. Eran oli innolla ja hyvällä sykkeellä hommassa mukana, silläkin pieni epävarmuus vähän blokkaa parasta terää ja otekäyttäytymistä voisi vahvistaa, mutta hyvin suoriutui kaiken kaikkiaan ja kyllä se vaan tykkää! :D

Eranin arviointi:
 
Sosiaalisuus 3
Viettivoima 4
Saalistaminen 4
Puolustuskäyttäytyminen 3
Otevoima 5
Otekäyttäytyminen 4

Varasimme Junon osa-omistajan ja treenikaverini Mikon kanssa tammikuun 6. päivälle yksityistunnin Mikael Laineelle, jossa pääsevät sitten Eran ja Juno uudelleen vastaavanlaiseen treeniin. Junolle on hyvä saada nopealla aikavälillä uusi samanlainen tilaisuus, katsotaan sitten miten pentu on vahvistunut tässä välillä :) Ja Eranista voisin Mikaelin kanssa sitten muuten keskustella ja mitä hän on koiruudesta mieltä - mitä voitaisiin treenata itse jne.

Laitetaanpa muutama kuva nyt tähän pojista hillumassa hangilla...

Heikkomieliset hangilla ♥

Pomppiva valkoinen :)

Pomppiva belgialainen :)

Ja sitten lähtee!

Miksiköhän tuolla on aina naama lumessa? ;)

Junokin  koettaa pysyä perässä vaikka lunta on mahaan asti :D

Tässä syy luminaamaan: lumiaura Eran :D

Ota kiinni jos saat...

...vielä ei ihan pysy aina perässä :D

Ja taas mennään :)

Belgialaisella joku aivopieru tai muu menossa ;)

Hahaa, on kivaa!

Kukkuu - sanoo Juno :)

Eranin koipeloita paleltaa :)

Järkevänoloista sakkia :P

Mitäs jätkä?!? :)

Hengaillaan tässä sit kimpassa :)

Eran on kuin pöllö - Juno  muuten vaan sekaisin ;)

Ja kynnetään lisää!

Hippa! :D

Ihana lumiturpani!

Pojat :)

Tättärää - taas tullaan :D

Eran ♥

Ja taas mennään...

Whiuu! :D

Hauskaa on!

Hittooko siinä kuvaat! :P

Juno ♥

Giramin leirit 2011-2012 - osio päivitetty!

Vihdoin ja viimein sain lokakuussa pidetyn Giramin leirin päivitettyä blogiin - kuvissa tosin vielä uupuu, mutta laittelen mahdollisimman pian niitäkin sekä videota Eranista ja Junosta!

11 kysymystä

Haastoipa Jenna Romppanen minut vastaamaan kiperiin 11 kysymykseen,  joten tässä tulee vastauksia – kiitos Jenna ja anteeksi kun vastauksissa on kestänyt :D

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Eran: Olen halunnut ottaa koiran ihan pienestä naperosta asti, mutta en koskaan sitä lapsena saanut. Omilleen muuttamisen jälkeen, koiran hankinta pyöri aina säännöllisesti mielessä. Kunnes sitten vuonna 2011 se alkoi näyttää mahdolliselta. Koko alkuvuoden 2011 etsin tietoa ja tutustuin vielä aiempaa tarkemmin eri rotuihin sekä kenneleihin. Siis sydäntäni lähellä ovat aina olleet pk-puolelle sopivat koirat kuten mm. belgianpaimenkoira, saksanpaimenkoira, dobermanni, rotweiler. Kuitenkin belgianpaimenkoira, eritoten malinois-lyhytkarvaisena, alkoi tuntua kaikkein omimmalta. Halusin hyvän harrastuskoiran, joka sopisi moneen lajiin ja näin ollen keskityin tutustumaan malinois-kasvattajiin. Toukokuun alussa se sitten tapahtui, että Giramin-kenneliin oli syntynyt sekalinjainen E-pentue ja kasvattajana Miia Kiviaho, tuntui aivan loistavalta persoonalta – näin ollen otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin Miialle. Puhuimme useampana päivänä useamman tunnin ajan ja lopulta sainkin kuulla sen mitä toivoin, että Miia mielellään meille antaisi malinois uroksen. Hän koki kertomani perusteella, että tulisin pärjäämään uroksen kanssa (vaikka se olisikin ensimmäinen ihka-oma-koirani) vaikka varmasti mutkia voisikin tulla matkaan. Tänä päivänäkin voin vain olla onnellinen, että luotin vaistooni ja otin Miian yhteyttä – sillä seurauksella, että elämääni sulostuttaa pikinokka Eran – vaikka niitä mutkiakin on mahtunut matkaan! :)

Juno: Kiinnostus valkoisiapaimenkoiria kohtaan minulla heräsi kun näin ensimmäisen kerran kuva upeasta, valkoisesta koirasta, joka muistutti saksanpaimenkoiraa, mutta oli valkoinen. Ajatus toisesta koirasta pyöri välillä mielessä Eranin ollessa nuorempi ja mietinkin, että sitten kun Eran on kisavalmis – voisin ajatella toisen koiran ottamista. Mutta toisin kävi! ;) Kun tuli puhetta treenikavereideni Heidin ja Mikon kanssa, että heidän upealla valkkariherra Jetillä tullaan tekemään pentuja, kiinnostukseni heräsi. Jeti kun on koirana aivan loistava ja osoittanut treenirintamallakin olevansa aikamoinen pakkaus, se olisi juuri sellainen koira kenen pennun mieluusti ottaisin. Näin ollen alkoi suostuttelu kotona, josko voisimme harkita ottavamme toisen koiran ja pitkältä tuntuva odotus siihen kun pennut viimein heinäkuussa 2012 syntyivät kennel Joulumaahan Rovaniemelle. Ja niin syyskuussa 2012 meille kotiutui valkkaripoika Juno! :)

2. Mikä paras puolesi koirankouluttajana? Entä huonoin?

Parasta uskoisin olevan se, että treenaan määrätietoisesti ja säännöllisesti. Itselläni ei ole ehkä kaikkein pisin pinna, mikä välillä saattaa luoda turhaa huonoa ilmapiiriä treeniin – tosin olen Eranin myötä oppinut hirvittävän paljon olemaan ottamatta asioita turhan vakavasti! :D 

3. Mikä on koiranomistamisessa parasta?

Se, että sinulla on aina yhtä innokas kaveri oli sitten kyse treenaamisesta, lenkille lähtemisestä tai ihan mistä tahansa – aina innolla mukana touhuissa. Ja toki kun tulee onnistumisia, esim. treenissä – ne tuntuu erityisen hyvältä jos asian eteen on joutunut tahkoamaan/menettänyt yöunensa :D

4. Minkälaisia metodeja käytät koiriesi kouluttamiseen?

Pyrin aktivoimaan koiraa pienestä pennusta asti, jotta se oppisi olemaan ohjaajaa kohtaan aktiivinen itse. Teen pennun kanssa hyvällä hengellä leikin varjolla treeniä, samalla vahvistaen yhteishenkeämme. Esim. tottelevaisuuskoulutuksessa koen, että pohjien tulee olla todella hyvin opetettu ja koiran oikeasti osata asiat kunnolla, ennen kuin siltä voi alkaa vaatia. Ohjaajan tulisi myös pyrkiä olemaan aina koiraa askelen edellä, ennakoimalla on helpompi ohjata koira tekemään oikein kuin kieltää väärästä :)

5. Oudoin kommentti koiriisi liittyen?

”Eiks ne ole samanrotuisia, toinen vaan on valkoinen väriltään?” (koirat ovat siis belgianpaimenkoira malinois ja valkoinenpaimenkoira ;)

6. Mitä koirasi on opettanut sinulle?

Pinnani on ainakin pidentynyt koirien tulon myötä ja se on vain hyvä asia, en myöskään ota kaikkea niin vakavasti enää – pilke silmäkulmassa mennään! :D Turha tarkkuus, siis sellainen järjettömäksi menevä, on myös karsiutunut – esim. siivoamisen suhteen en ole enää yhtään niin nipo kuin aiemmin. Kyllä sanoisin Junon ja Eranin olevan itselleni sellainen henkireikä – ilman niitä olisi kovin paljon tyhjempää!

7. Mistä keksit koirasi nimen?

Eran sai nimensä sitä kautta kun se oli e-pentueesta ja halusin näin ollen antaa koiralle e:llä alkavan nimen. Eran oli persoonallinen enkä ole kuullut muilla olevan vastaavannimistä koiraa :)

Juno sai nimensä puolestaan siitä kun pentueen nimeksi tuli Joulumaan Taikayön planeetta-pentue. Saimme itse valita mikä planeetan nimi pennulle tulisi ja valitsimme Jupiterin. Surffailin tähtitieteellisillä sivuilla ja katselin tietoja Jupiterista. Sattumalta Jupiter-planeettaa kiertää 5. elokuuta 2011 laukaistu Nasan luotain nimeltään Juno! Näin ollen muotoutui Joulumaan Taikayön Jupiterin kutsumanimeksi Juno!

8. Koirasi erikoisin lempinimi?

Eran: Erkki, Erkkimö, Ermioone, Ermionix jne. :P

Juno: Junpetrooni, Jumpe, Jumbo, Pumperttoni jne. :D

9. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Jokainen päivä tuo mukanaan hienoja hetkiä koiruuksien kanssa. Mutta ne hetket kun tulee onnistumisia esim. treenissä ovat todella hienoja. Myös se kun Juno sai viimein terveenpaperit pentuajan ongelmien jälkeen tuntui todella hyvältä!

10. Millä perusteella olet valinnut koirasi nykyisen ruokavalion?

Koirani syövät nappularuokaa, mutta myös ohessa raakaa ruokaa. Nappulana Eranilla on Britt Care Lamb&Rice ja Junolla Belcando Junior isoille koirille. Raakana ruokana syömme mm. kalkkunan kauloja ja nappularuoan lisäksi Neuta. Eran oli pentuna hyvin herkkävatsainen ja sen kanssa täytyi olla todella tarkkana syömisten suhteen. Onneksi iän myötä vatsakin on rauhoittunut :)

11. Yksi asia, minkä haluaisit koirasi ehdottomasti tietävän?

Sen, että vaikka välistä hakataankin päätä seinään ja on hankalaa – mamma rakastaa kuitenkin :D

Treeniä ja Junon terveydentilan tarkkailua!

28.9.2012
Takapihatottista Junolle ja keppi-ilmaisuharkka Eranille - toivotonta kun on keppejä silppuroiva koira! Eihän se voi ymmärtää, että niiden äärellä ois tarkotus mennä maahan, eikä jyrsiä niitä!


29.9.2012
Nyt on Junolla viikko antibioottikuuria takana ja ainakin juomisen määrä on vähentynyt radikaalisti. Penneli syö hyvin ja on energinen. Toivottavasti testitulokset tulevat heti alkuviikosta ja viesti olisi positiivinen. Saataisiin huoli pois päiväjärjestyksestä ja arki ns. raiteilleen. Kohta jos lähtisi maalle kera poikain ja Eranille esineruututreeniä yms., mitä nyt keksitään :)

Eranille esinetreeni ja jälki metsäpohjaan tehty. Esineissä lähinnä motivaation rakennusta ja nenän auki saamista - hyvin löytyi kolme vaikka kerran piti kusta, prkl! :) Metsäjälki meni ihan ok, pysyttiin jäljellä koko matka. Erinäköistähän se touhu metsässä on kuin pellolla, mutta kuuluu jutun juoneen. Metsässä haju jää eritavalla kuin pellolla, joten erityyppisestä menosta ei tarvitse olla huolissaan.

Kuvia päivän treeneistä


1.10.2012
Sitä käytiin jälki polokaisemassa ja kyllä se ajettiinkin - tosin vähän miten sattuu! :O Mikähän kaahotusvaihde meidän Erkki-herralla on nyt jäänyt silmään! Pohja oli toki vaikeahko ja tyhjiä oli jäljellä reippaasti kuten tähänkin asti - kiire tuntui olevan paikoitellen aika raju! Puuh, mitenkähän sitten etenisi: pitäisikö ottaa takapakkia tyhjien suuhteen vaan vain pidättää niin ettei se pääse ryysimällä etenemään vai vai vai... Taas on ohjaajalla pähkinä purtavaksi. Voi meidän hektis-Erkki, minkä taas mammalle laitoit mietittäväksi :D No jos jotain hyvää, niin intova on, mutta vähän turhan paljon. Ajoi se paikoitellen hyvinkin, mutta... paljon jäi puuttumaan. Argh! :)

Valoisa aika loppui meiltä taas ihan kesken ja Juno touhusi janan kun ei nähnyt enää polkea jälkeä saati namittaa sitä :D Pieni herra kun tuli autosta, niin sehän paahtoi suoraan pellolle ja etsi jäljen ennen kun ehdin ottaa sen syliin ja viedä sinne... Omatoimijäljestäjä tulossa - taitaakin olla helppo opettaa kun iskee koiran vaan pellolle ja sanoo "jälki"? ;) Hyvin työskenteli eikä pimeys/höpötys saanut ukkelia keskeyttämään työntekoa, se jos jokin on hieno juttu! :D Ensi kerralla sitten teemme harjoituksen vähän "hallitummin" ;)

Kiitos Heidille taas jälkiseurasta! :)

2.10.2012

Jälkeilemässä kävimmä... Noo, sama kaahaus jatkui kuin eilen. Liekö se johtui kun ostin semmoista uutta herkkuva jäljelle, joka olikin kun jälkeen päin haistoin, aika voimakkaan tuoksuinen - ehkä Eran haistoi namit jo kilsan päästä ja sen tähden kaahotti eilen ja tänään ihan överisti... Kun ei se aiemmin ole oikeasti tollaista menoa ollut, niin ehkä tämä namivalinta oli tosi huono! Mutta onneksi

Maija koutsasi meitä, miten seuraava treeni tehdä ja käytiin muutenkin erivaihtoehtoja läpi, miten liikaa vauhtia saadaan karsittua. Siis onhan se vauhti aiemminkin kiihtynyt jonkin verran tyhjillä, muttei sentään tuohon tyyliin kuin eilen ja tänään... Ja on työskennellyt silti tarkasti, mutta nyt siitä ei ollut tietoakaan vaan pää heilui puolelta toiselle, ihan kuin ei ois koskaan jälkeä tehnyt! ;) Sitä mietittiin myös, että ottaisiko pallon pois jäljeltä kokonaan - täytyypi kokeilla mikä vaikutus sillä on jos lopussa ei sitä saakaan.

Ensi kerralla siis vaan pitkä suora jälki, johon vaitelevasti namia ja pari pidempää tyhjien pätkää. Sitten vaan pidetään siitä huolta, että Eran käy ihan jokaisen askelen ja vaaditaan sitä tarkkuutta - vetäköön ja reuhtokoon eteenpäin vaikka kuinka, mutta homma ei etene ennen kun mennään tarkasti askel askelelta. Kattotaan toimiiko se nyt sitten siihen kaahotukseen ja kun vaihdan palkan, onko sillä millainen vaikutus. Myös jäljelle tulo voisi olla enemmän hallinnassa, koska viettiä Eran ei tällä hetkellä ainakaan tarvitse lisää. Eli lähemmäs paalua ja siihen koira istumaan sekä rensselit valmiiksi. Joutuu siinä sitten lähellä jäljen alkua vielä keskittymään ja rauhoittumaan, jos tämä auttaisi myös positiivisesti.

Ei ole helppova, mutta jos se yhteinen sävel joskus löytyisi. Kiitos Maija taas neuvoista!!! :)

Junolle tein helpohkoa jälkeä, jossa askelet aika peräkanaa ja pari namia per jälki. Ihan liian lyhyt se oli ainakin kun pienellä kaverilla on tota intoa tekemiseen ihan satanolla eli voi alkaa hyvin pidentämään! Juuri kun alkoi tänään päästä rytmiin niin tyssäsi jälki, hitsi. Mutta kun ei uskoisi tuon ikäisen naskalin olevan niin mahdoton työmyyrä, niin ei uskaltanut tehdä liian pitkää :D Eli ei muuta kuin pidentämään ja askel väliäkin voi kasvattaa, eihän noin iso kaiffari millään pääse rytmiin jos namit on vieri vieressä! Junpetronic on aika äijä! ;)

4.10.2012

Sitä käytiin jäljellä ja tottistelemassa. Jäljellä kaahotuksen korjausta pitkällä suoralla jäljellä. Noh, ehkä hommaa auttaisi kun ohjaaja tietäisi sen "oikean vauhdin", jolla koira jäljestää hyvin... Sepä ei sitten olekaan niin helposti keksitty. Jäljellä ei ollut nyt sitä kilometrin päähän haisevaa namia. Tyhjiä oli vaihtelevasti ja pari pidempää tyhjien pätkää. Alkuun koetti kaahottaa aikatavalla, mutta sen blokkaaminen auttoi hetken ja jäljesti hyvin. Jossain välissä alkoi hirmu häröily mihin annoin sitten nypyn kun ei ollut hommassa mitään rotia, ihan kuin se ei keskittyisi enää ollenkaan! Sen jälkeen homma sujui taas jonniin matkaa hyvällä rytmillä kunnes vauhti taas alkoi nousta.

Matkalle laitoin kolme maahan kaivettua filmipurkkia vähän katkaisemaan. Hyvä idea vai ei, en tiedä. Lopusta jätin pallon nyt poia ja siellä oli purkki, jossa ruokaa. Eran oli lähinnä tyrmistyneennäköinen kun se tajusi ettei palloa ole tulossa! :P Voisiko se pallo olla syy juoksuun? Voisi varmaan... Tällaisia harjoituksia on nyt tehtävä useampi ja katsottava onko tämä ratkaisu ongelmiin, mene ja tiedä. Ei oo helppoo!

Tottista käytiin ottamassa pätkä jäljellä käymisen jälkeen. Seuraamista ja vauhdin muutoksia. Vähän juoksussa tahtoo perse aueta. Se myös bongattiin, että seuraamisen liikkeelle lähdössä Eranilla aukeaa aina perse! Eli ohjaaja on taas kangistunut liiaksi kaavoihin ja lähtenyt seuruuttamaan suoraan. Jatkossa seuraamisen liikkeelle lähdössä PALJON vaihtelua, jotta koira ei tiedä mihin mennään ja joutuu olemaan skarppina. Jospa sen opitun aukeamisen saisi tällä pois. Voehan härdelli, ei mennyt ihan putkeen, mutta oppia ikä kaikki! Vire kuitenkin on löytynyt ja se on kiva! :) Yhden asian kun saat kuntoon niin sata uutta korjattavaa löytyy ;)

Juno kaahotti myöskin jäljen ja teki tottista. Jäljellä se on kyllä mahoton peltojyrä! Ei mitään rotia vielä jätkässä, mutta kyllä se sieltä tulee ajastaan - niin se Eranillakin tuli, mutta hyvinhän se Eranillä myös hävisi ;) Tottis meni hyvin, innokkaana kaveri tekee hommia. Seuraamista, sivulle siirtymiset, maahanmeno ja istuminen otettiin. Lisäksi seuruuteltiin "henkilöryhmä" kun treenikavereita oli kentällä seisoskelemassa :D Vähän herpaantu välillä kun oli ihmisiä, mutta kivasti se sitten innostuu taas tekemään kun sai jalkaparit ihmeteltyä :)

5.10.2012
Sehän jäljesti prkl!!! :D Käytiin siis uimassa pellolla tänään kera Heidi ja Mikko poppoon - kiitos seurasta, vaikka sää olikin ihan kauhea! ;) Tein reilun 400 askelta pitkän suoran jäljen, jotta päästään tarvittaessa siihen liikaan vauhtiin puuttumaan. Mutta ei tarvinnut! Vettä satoi varmaan vaakatasossa ja tuuli, silti Erkki-poika ajoi varmaan kaikkein tarkimmin mitä ikinä, hyvällä rytmillä ja

vauhdilla koko jäljen. Pari askelta taisi jäädä, mutta muuten oikein hyvä alusta loppuun! Nyt oli vauhti ja tarkkuus kohdillaan, jes! Jäljellä oli satunnaisesti tyhjää ja namia, pari pidempää pätkää tyhjiä, kolme filmipurkkia maahan piilotettuna ja lopussa purkki, jossa ruokaa. En nyt siltikään usko vielä, että eilisen temput ryysimisen estämiseksi olisivat purreet näin pian, joten uusiksi ois päästävä ottamaan mahdollisimman pian! :D Mutta tuli kyllä hyvä mieli - kyllä se osaa kun vaan keskittyy eikä kauho eteenpäin!!! ♥ Lopussa ei myöskään ollut palloa ja jälleen oli Eranillä tyrmistys suuri kun palkkasin ruokapurkin jälkeen oikeen vuolaasti laumalla, ei ollut uskoa silmiään! ;)

Juno teki kanssa ihan mukavan mittaisen jäljen ja kappas, alkaahan se keskittymiskyky löytyä pieneltä valkoiseltakin vähän kerrassaan! Jäljellä oli vahingossa myös tyhjiä kun oli osa nameista tarttunut saappaan pohjaan, mutta ei se penneliä haitannut - se nuuhki jäljet kuin vanha tekijä vaikkei namia joka paikassa ollutkaan! On se vaan aika etevä :D Välillä mentiin tosiaan oikeen mallikkaasti kaahaamatta - kyllä siitä hyvä tulee!

Ihana, on niin kiva kun meni treenit hyvin ja on hyvä mieli kaikilla! Eran ja Juno - miun poijjaat! ♥

7.10.2012
Eilen treenattiin Eranin kanssa esineruutua. Vein itse esineet Eranin odottaessa työskentelylinjalla enkä hetsannut. Esineitä vein kolme ja piilotin ne hyvin, että joutuu oikeasti käyttään nenää. Lähti innostuneesti etsimään ja ensimmäinen löytyikin hienosti. Toiselle lähti myös hyvin ja motivoituneesti. Vähän kävi alueen ulkopuolella, mut korjasi alueelle hyvin ja toka esine löytyi hyvin myös. Jätin treenin tähän kun työskenteli hyvin eikä kussut kertaakaan! Hyvä Eran!

Poijjailla oli myös merkkipäiviä:

 

Juno 12-viikkoa 5.10.2012

Eran 1 v 5 kk 8.10.2012

9.10.2012

Eilen tosiaan vietiin Junosta kontrollivirtsanäyte ja tänään soittelen eläinlääkärille klo 12-12:30 ja toivottavasti tulokset ovat nyt normaalit! Antibioottikuuria vielä paripäivää jäljellä ja iltapäivästä sitten tietää jatketaanko sitä vai miten toimitaan jatkossa. Kontrollikäynti sovittaneen jonkin ajan päähän. Nyt vaan peukut pystyssä, että kaikki kunnossa!!!! ♥

Eilen tosiaan päätti sitten malikka-poika vähän kuvitella itsestään liikoja ja sen kanssa sai sitten selvitellä kuka tässä on pomo ja kuka ei.

Tämän jälkeen ajattelin vielä lähteä jäljelle kun sen olin jo aamulla suunnitellut vaikkei oma mielentila typerän kukkoilun jälkeen ehkä ollutkaan optimaalisin. Tein vielä pitkän suoran jäljen, jossa vaihtelevasti namia ja välillä pidempiäkin pätkiä tyhjää. Hyvin ja tarkasti ajoi, eikä ollut kiireestä tietoakaan. Hyvä juttu vaikkei se eilen niin hyvältä tuntunutkaan kun takaraivossa kutkutti vielä se sikailu kotona... Seuraavalle jäljelle teen kyllä sitten jo kulmia yms. ja jos meinaa ryysintä alkaa niin vauhti pois sieltäkin!

Juno kanssa porskutti jäljen ja se oli sellainen jyräys, mutta kyllä siellä oli keskittyneempiäkin kohtia! :) Se vie vähän aikaa ennen kuin löytyy rauha ja keskittyminen, mutta sitä kohti pienin askelin. Pidempää jälkeä voi huoletta tehdä, niin ehtii siinä vähän tasaantumaan ja pääsee rytmiin. On se vaan hieno peltonuuskijan alku! ♥ Ja niin kiltti ja ohjaajapehmeä, mamman kaveri - toisin kuin eräät ;)

 
10.11.2012

Eläinlääkärin kanssa hetki sitten puhelimessa. Nyt oli virtsa ns. parempaa eikä niin laimeaa kuin aiemmin. Jotain bakteereja siellä oli, mutta se on tyypillistä uroskoirille noin muutenkin, joten siitä ei tarvitse huolestua. Eli näyttäisi siltä, että antibiootti on purrut. Olivat laittaneet virtsanäytteen kuitenkin Saksaan analysoitavaksi niiden proteiinien pohjalta, jotta tietää sitten miten niiden arvojen on käynyt. Jes, vierähti kivi sydämeltä vaikka vielä ensi torstaina mennäänkin iltapäivästä kontrolliin, mutta mää yhäkin uskon ja luotan, että asia saadaan pian pois päiväjärjestyksestä ja Juno kuntoon! ♥

Eran pääsi nautiskelemaan pitkästä metsälenkistä ja Juno ihmettelemään jalkapalloa potkivia ukkoloita. Eipä tuota hirveemmin puristellut uudet maisemat ja paikat, vähän ehkä jänskätti ja autolle oli kiire. Pakko vähän käydä uusia ympyröitä katselemassa vaikkei vielä hirveästi voidakaan, ennen kun saadaan rokotukset pennelille - toiveissa jos sit ens to samalla kun käydään siellä kontrollissa! Tein vielä tottista Jumbolle takapihalla ja hirmuisen kivasti toinen tekee! Hyvä hyvä, jatkamme vain harjoituksia :)

Kiitos vielä Merituulille hulvattomasta lenkkiseurasta Eranin kanssa - on meillä raju kunto (ei säre kun ihan sikana jalkoja ;)!

 

11.10.2012 
Loistavia uutisia! Junon proteiiniarvot ovat nyt kunnossa eli ei vikaa munuaisissa! IHANAA!!!!!! Tää halkeaa onnesta! ♥

Jos lähtisi kohta koiruleiden kanssa metsälenkille ja tottistelemaan sekä illasta sitten vielä pellolle jälkeä tallaamaan!

Mä oon niin ILOINEN, JES JES JES JES!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ♥

Samana päivänä: Käytiin päivällä sitten mettälenkillä poikien kanssa ja oli huisia. Erkki nautti ekasta kiekasta täysin rinnoin kun sai ittekseen bilettää - ja se kyllä kuuli kun mettä raikasi ja puut sai kyytiä! :P Toinen rundi vähän rauhallisemmin Junon kaa, hyvin se juoksuttaa tuota pienta pamperoa kun oikeen ärsyttävästi juoksee aina pienen matkan päästä tyyliin: "Etpäs saa kiinni!" ;)

Metsästä suunnattiin kentälle tottistelemaan Mikon kaa ja Sanna saapui myös mestoille. Seuraamista katsottiin ja Eranilla tuntui olevan palaset hieman hukassa... Pehvan käyttöä saisi yhäkin vahvistaa ja seuraamisen liikkeelle lähtöjä varioida, jotta saisi sitä liikkeelle lähdön aukeamista karsittua pois. Mun pittää myös itte harjoitella vielä noita käännöksiä tekemään, että annan koiralle tarpeeksi tilaa siinä etten blokkaa sen kääntymistä.

Mutta jos jotain nyt tämän päivän treenistä opin, niin: Nyt lakkaa Heidi ottamasta tätä hommaa liian vakavasti ja oikeesti mun on saatava se "pilke silmäkulmaan" takaisin tuon Eranin kanssa treenatessani. Se on ehkä joo vähän palikka ja epävarma ja terävä ja kova jne. jne., mutta se on kuitenkin MINUN Eran ja minun ensimmäinen koira, jonka kanssa treenaan pk-lajeja. Ei olla minä eikä Erankaan seppiä syntyessämme tässä lajissa ja hittojakos siinä jos nyt ei olla maailman nopeimpia tai parhaimpia, ei mein tarviikkaan - mutta hitto tästä lähtien me pidetään kivaa tottistellessa ja se turha totisuus, joka minut on vallannut, pois! Mennessä sitten näkee mihin asti ylletään jos mihinkään! :)

Tottiskentältä siirryttiin sitten jälkipellolle ja siellä jos jossain tuli onnistumista! Eran jäljesti tosi kivasti, hyvällä rytmillä ja vauhdilla. Tarkasti teki töitä. Jäljellä oli useampi kulma ja tyhjiä jälleen satunnaisesti, mutta nyt ei vauhti kiihtynyt. Olen oikein tyytyväinen, treeni on tehnyt tehtävänsä ja tästä on nyt hyvä jatkaa! Jäljellä ei ollut nyt filmipurkkeja vaan puolenvälin paikkeilla oli pieni ruokarasia samoin kuin lopussa. Ehkä ihan aavistuksen keskipalkalle tullessa kiritti, muttei ollenkaan paha - kävi kuitenkin tarkasti jäljet! Pallo on ollut jäljeltä nyt poissa joku 6 kertaa, vaikka Eran sitä selkeästi lopussa aina kaipaileekin. Mutta otetaan se sitten sinne taas kun homma on muuten pulkassa! ♥

Juno teki kanssa jäljen ja en taas muistanut, että tuolle pienellekin voisi tehdä kunnon askelvälillä sen jäljen - on kuitenkin sen verran kookas pentu kyseessä, että turhan lähekkäin olevat askelet ei auta sitä ainakaan pääsemään rytmiin. Tänään oli jälleen huomattavissa enemmän sitä keskittymistä jälkeen eikä pahemmin ryysinyt. Jes, kyllä se pienelle miehellekin löytyy ajastaan! :)

Junolle tein vielä kotona tottista kun en kentällä ehtinyt. Istuminen sujuu jo ilman käsiapuja, maahan ja seiso vielä kaipaavat vahvistusta. Hienosti alkaa haukkukin irrota "tottis"-sanalle ja toinen on ihan pinkeänä ;) Vähitellen pystyy jo namikättä ottamaan joksikin aikaa pois Junon ulottuvilta sen silti säilyttäen esim. maahanmenon ettei lähde tavoittelemaan kättä. Kontaktin Juno pitää myös hyvin - se voi napittaa vaikka kuinka kauan silmiin kun Eran taas ei ikinä ole oikeen pitänyt silmiin katsomisesta ja herkästi väistää sitä.

Hirmuisen hyvin Juno myös on innostunut leikkiin ja sehän taisteleekin meidän hienosta "tekokarva-rievusta" tai millä nyt leikitäänkään! :D Saalista on kanssa pennelillä ja vauhdikkaasti tavoittelee lelua. Purua saa vahvistella, jotta siitä tulisi syvempi ja täydempi, mutta eiköhän se siitä ajankanssa. On ollut myös ihana huomata, että Juno ei ole lelujen omija kuten Eran oli pentuna. Se tuo kaikkea innoissaan kun pyytää! :) Jes, se olisikin hienoa jos ei tarvitsisi taistella tuomisesta tämän pikkuisen kanssa ;) Tosin oppihan Erankin sen lopulta, aikaa se vaan toki vei! :D

Mutta on ne vaan niin erilaiset! Eranin kanssa kun on tottunut siihen kun se on niin kova, niin aina pitää muistaa säätää oma olemuksensa tälle herkemmälle pienelle sopivaksi. Toinen kun reagoi siihenkin jos esim. Eranille korotan ääntä (siis eihän sille tarvi oikeesti, mutta... ;). Kyllä se Junokin oppii ettei aina tarvi säpsähtää jos vähän kiroilen, siltä tuskin tulee välttymään kun Eran on semmoinen kun on ;)

12.10.2012
Saatiinhan sitä sama hyvä vireinen Eran takaisin tottiskentälle tällä viikolla! ♥ Se vaati tosin kaksi kiekkaa tottista tänään, mutta kannatti! Ja kyllä se osaa sekä tekee räväkkään kun on hommassa mukana syrämmellä ja meillä oli tänään oikeasti kivaa yhdessä! :) Taisi kaveri kerätä autossa pontta kun toiset treenasi ja varsinkin kun Juno pääsi tottisteleen ja leikkimään. Huomenna sit MPKY:n mätsäriin talkoileen, kattoo nyt esittäiskö ton koviksen vai ei.. ;)

13.10.2012

Talkoilut purkissa ja kivaa oli! Päätin sit kuitenkin esittää Eranin ja olihan se jo normaaliakin ihanampi! ;) Murisi, hyppi, veti ja käyttäytyi kuin ei olisi koskaan koulutettukaan! Oltiinhan me ainakin "hupiesitys" muiden osaavien joukossa. Eli aivan katastrofi, onhan se hyvännäköinen, muttei sillä pötkitä mihinkään jos käytös on tuollaista. Juno pääsi myös sosiaalistumaan ja hyvin se rentoutuikin alkujännityksen jälkeen ja makkarateltalla poitsu tykkäsi majailla! ;)

Ohessa kuvia Eranin esiintymisestä mätsärissä - kuvista suuri kiitos Jenna Romppaselle! 

"En mä sun kättä voi katsoa vaan sinua silmiin!"

Pientä tyynnyttelyä

Ei tää nyt ihan luontevaa ole ;)

Olet rakas Eran, vaikka oletkin sellainen kuin olet ♥

Giramin Erlan ♥

Treeniä ja eläinlääkärikäynti

Eran ja Juno 26.9.2012

Maanantai 24.9.2012

Tottistelemassa käytiin, jäljelle ei laiska ohjaaja jaksanut (=keli oli ihan hanurista ja siis en jaksanut).

Eranin tottis meni häiriön määrään nähden kivasti! Välillä sillä oli jotenkin vauhko katse silmissä - mistä lie se johtui! Otettiin seuraamista ja käännöksiä. Kyllä se takalisto alkaa liikkua, vielä kun saisi sen hieman "hallitumman" näköiseksi :D Tasamaanoutoon kaipaan vauhtia loppuun ja

luovutuksessa jää liian kauas. Näihin siis treeniä lisää, jotta saisi pontta. Mutta noutaa innolla (sekin on hyvä saavutus kun alkuunhan siis mulle ei voinut mitään tuoda vaan oli paljon kivempi räppäillä pitkin kenttää keskenään!) :D Hyppy jos jokin on Eranilla kunnossa, siitä voi olla iloinen ja patukan tuominenkin esteen yli menee hyvin! Jes! A-estettä mentiin yhä vaan tekniikkana ja silti se meinaa roiskaista turhan korkealta alas. Lisää tekniikkaa tähän siis!

Juno jumperttoni teki imutustottista kanssa häiriössä tänään ja eihän tuo pikkuinen muita huomaakaan sillon kun on ruokaa tarjolla - hyvä kun ahne pieni, ei opikaan sellaisille "katselen muita" moodille ;) Seuraamista, sivulle siirtymistä, istumista ja maahanmenoa treenattiin. Luoksetuloa myös ja on se ihana kun toinen on niin tomerana tekemässä hommia!

Leikkiminen alkaa myös sujumaan aina vain paremmin - siitä täytyy kyllä antaa Eranille kiitosta kun opettaa tuota taistelua huomaamattaan, kun ei anna leluja Junolle suosiolla. Näin ollen penneli alkaakin jo hyvin taistella lelusta ja puree leluihin hyvin. Alkuun kun se ote oli sellainen "löps" jos vähääkään koetti vedättää lelua pois päin. Saalista löytyy myös hyvin, joten ei muuta kuin vahvistamaan - jos saisi vahvistettua saalista edes puoliksi sellaiseksi kuin saalishörhö Eranilla, niin olisin tosi iloinen! Se jaksaisi jo kantaa tottiksen treenaamisessa sitten kun namista joskus luovutaan :)

On ne vaan mun poijjaat - Eran ja Juno ♥

Tiistai 25.6.2012

Sitä ois jälkitreeni takana. Eran ajoi tosi hyvin: jäljellä oli reippaasti enemmän tyhjää kuin mitä on aiemmin ollut ja kappas, rytmitti hyvin ja ajoi tarkasti kun ei ollut kokoaikaa namia "häiritsemässä"! Loistavaa Eran! ♥ Kulmat ajoi myös tarkasti vaikka niissä ei ollut pysäyttävää namia! Filmipurkitkin nousi kaikki. Eli olemme edistyneet ja hyvin - tästä on ilo jatkaa! :)

Juno ajoi 22 askelta pitkän jäljen tarmokkaasti ja keskittyneesti! Ei muuta kuin enemmän jälkiä vaan Junolle ennen talven tuloa, niin saadaan hyvät pohjat sitä ennen!

Eran jälkitreenin jälkeen pallorallittelemassa :)

Junon tarkkaa työskentelyä!

Keskiviikko 26.6.2012 

Tänään oli sitten käynti eläinlääkärissä. Junosta otetiin uudet veri- ja virtsanäytteet. Virtsa on edelleen laimeaa, muuten verinäytteet ok. Pennelin sisukset ultrattiin jälleen ja osa verinäytteistä lähtee jatkotutkimukseen, jonka tulokset valmistuu ensiviikon puolella - eli lopullista vastausta joudutaan vielä odottamaan. Antibioottikuuria jatketaan 10 päivällä eli kestää yhteensä 20 päivää. Ei auta muuta kuin odottaa ensi viikkoon ja tulosten valmistumista!

Eran puolestaan pääsi silmätutkimukseen. Herralle ehti tässä viime päivityksen jälkeen iskeä silmävaiva, jonkin asteinen silmätulehdus. Liekö viimevuotinen oireilu syksyn tultua uusiutuu.

Eranin sidekalvolla lievää punoitusta, sarveiskalvot eheät ja kyynelkanavat toimii hyvin. Vasemman vilkkuluomen alla on lievää rakkulamuodostusta. Eli antibioottitippaa hälle kuurina - saattaa olla ihan nuoruuden ongelmia nämä Erkillä. Toivottavasti korjaantuu lääkekuurilla.

Nyt täytyy sanoa, että on pakki tyhjä - meni meillä reissussa melkein pari tuntia. Päivittelen tilannetta jälleen kun ensiviikon puolella Junon kokeiden tulokset selviävät! Positiivista energiaa valkoiselle pikkuiselle! <3

Uusi perheenjäsen ja treenipäivitystä!

Tervetuloa meille Joulumaan Taikayön Jupiter, "Juno"!

Kuten blogin ulkoasun muutoksestakin näkee: perheeseemme on tullut lisäystä. 1.9.2012 meille kotiutui valkoinenpaimenkoira urospentu Joulumaan Taikayön Jupiter, tuttavallisemmin Juno, seitsemän viikon iässä. Juno tuli meille Kennel Joulumaasta Rovaniemeltä. Valkoinenpaimenkoira on aina kiehtonut minua, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin niistä ensimmäisiä kuvia! Toiveeni joskus ottaa valkkari alkoi toteutua nopeammin kuin kuvittelinkaan kun maaliskuussa 2012 treenikavereideni Mikon ja Heidin valkkariherra Jetillä (Kustom Karake´s Dhaulagiri´s-Yeti) oli tarkoitus teettää pentuja Joulumaan Lumisateen kanssa. Olen aina pitänyt Jetiä aivan loistava koirana: se on vahvahermoinen ja taistelunhaluakin löytyy. Jetillä harrastetaan monipuolisesti (jälki, haku, pk-tottelevaisuus, toko, pelastuskoirahommat jne.) ja se on osoittanut olevansa moneen lajiin sopiva. Mikko on saanut tehdä koiran kanssa paljon töitä, mutta se työ on kannattanut ja koirasta on kuoriutunut kerrassaan loistava harrastuskoira! Kun kerran näin hienolta koiralta oli tiedossa pentuja, en voinut kuin alkaa suostutella herrapuoliskoa josko meille voisi tulla toinen koira. 

Niin siinä sitten kävi, että Harrikin alkoi lämmetä ajatukselle valkoisestapaimenkoirasta ja saatoimme yhdessä alkaa odottaa milloin pennut syntyisivät. 13.7.2012 kuului sitten Joulumaan suunnalta ilouutinen, että pennut alkoivat syntyä! Synnytys kesti pitkään ja oli Sateelle varmasti raskas. Kuitenkin maailmaan syntyi kahdeksan ihanaa karvapalleroa: 4 tyttöä ja 4 poikaa. 

Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa neljä viikkoa vanhoja ja heti pentueesta tuntui löytyneen se meidän poika, ruskeapantainen pikkupoika! Pentu oli reipas ja avoin, se oli myös vähän äijä ja antoi sisarilleen kyytiä. Pentu tuntui kaikin puolin sopivalta vaikka eihän sitä voi koskaan sanoa neljän viikon ikäisestä, että mitä siitä tulee, mutta se hyvätunne sai minut luottamaan vaistooni. Ruskeapantainen pentu oli myös se, joka aina tuli minun ja Harrin luokse kun istuskelimme kasvattajan pihalla – sekin tuntui valinneen meidät omakseen! 

1.9.2012 saavuimme sitten pitkän ajomatkan jälkeen kotiin Juno-poika matkassamme. Vaikka matka kesti kahdeksisen tuntia, Juno ei valittanut muuta kuin ihan lähtiessämme kotimatkalle. Käytännössä Juno nukkui sylissäni ja vieressäni koko matkan ajan. Välillä pysähdyimme vähän huilimaan ja pääsivät molemmat pojat, sekä Eran että Juno, jaloittelemaan. 

Muutaman ensimmäisen yön nukuin Junon kanssa eteisen lattialla, jotta se ehti kotiutua meidän huusholliin ja sitten siirryin vasta omaan sänkyyn. Junolle teimme Eranin häkistä oman paikan, jossa se nukkui tyytyväisenä. Pientä vastoinkäymistä oli heti Junon kotiuduttua kun sen vatsa oli sekaisin ja oksennuttikin. Onneksi tämä oli kuitenkin ohimenevää ja penneli tuli kuntoon seuraavana vuorokautena. Liekö pitkä matka saanut vatsan sekaisin. 

Junon kutsumanimi juontaa juurensa siitä kun pentueelle tuli nimeksi Joulumaan Taikayön Planeetta ja sain itse valita mikä planeetan nimi pennulle tulisi. Surffailin tähtitieteellisillä sivuilla ja katselin tietoja Jupiterista. Sattumalta Jupiter-planeettaa kiertää 5. elokuuta 2011 laukaistu Nasan luotain nimeltään Juno! Näin ollen muotoutui Joulumaan Taikayön Jupiterin kutsumanimeksi Juno!

Junon kanssa on tarkoitus treenata ainakin jälkeä ja pk-tottista. Hakuakin saatamme kokeilla ja katsoa mitä siitä tulee. Pidän kuitenkin ensisijaisena, että opetan pennulle jäljestämisen ennen kuin lähdemme hakumetsään ihmeemmin treenaamaan, jotta maavainuisuus vahvistuu eikä opi ottamaan ilmasta hajuja. Juno tuntuukin olevan aivan ilmiömäinen jälkikoira vaikka on vasta niin nuori. Eilen Juno tuli vasta 10-viikkoa. Tein Junolle alkuun kuutisen namiruutua ja nyt olemme jo siirtyneet janoihin sekä eilen tein ensimmäisen helpotetun jäljenkin. Hyvin ja keskittyneesti Juno työskentelee, sitä eivät häiritse toisten koirien haukut tai muut ympäriltä kuuluvat äänet kun se työskentelee. Muutenkin Juno on ihanan avoin ja rohkea – se ei turhasta mene epävarmaksi. Voisi sanoa, että minulla on nyt kaksi täysin erilaista koiraa – mutta se on vain hyvä asia. Ehkä Eran ja Juno tukevat sekä vahvistavat toistensa ”huonoja” puolia. Eran voi varmasti opettaa Junolle aktiivisuutta kun taas Juno voi opettaa Eranille itsevarmuutta – kuka tietää. 

Jos sitten jotain Eraninkin treeneistä!

Eranin kanssa on treenattu tänä kesänä paljon jälkeä ja sanoisin, että eteenpäin on menty huimasti. On meillä ollut kompastuskiviäkin ja oikeanlaisen tyylin löytäminen on ottanut aikaa. Välillä on kokeiltu joitain juttuja huonolla menestyksellä, mutta nyt uskon, että alamme löytää yhteisen sävelen mitä tulee jälkityöskentelyyn. Varmasti ohjaajalla on vielä enemmän opittavaa kuin koiralla – nimittäin ohjaamisessa. Sitä voisi kuvitella, että jäljen treenaaminen ja ohjaaminen on helppoa hommaa, mutta voin vakuuttaa ettei se ole! Viime aikoina olemme kuitenkin päässeet treeneissä siihen, että Eran ajaa tyhjiä jo hyvällä rytmillä ja tarkkuudella – toki välillä jää jokunen jälki ajamatta, mutta niitä sattunee kokeneemmillekin koirakoille. Ja vaikea meidän ihmisten on sanoa, että missä se haju jäljellä oikeasti on kun siihen vaikuttaa tuuliolosuhteet ja jäljestysalusta niin valtavasti. Olen kuitenkin tyytyväinen edistymisestämme ja tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan, että kelit pysyvät sellaisena, että jälkeä saadaan ajettua pitkälle syksyyn. Olisi mukava saada myös Junolle hyvät pohjat treeniin ennen talven tuloa.

Hakuilemassa ei kesän aikana ehditty kauheasti käymään ajoittaisten työkiireideni takia. Haussa meillä on ongelmana se, ettei Eranilla ehkä ole tarpeeksi kovaa maalimiesmotivaatiota. Joten sitä meidän täytyy hakutreeneissä koettaa saada lisättyä, jotta on mitään järkeä edes treenata. Olen myös miettinyt oliko haukku-ilmaisu Eranille kuitenkaan se kaikkein paras – kuormittuuko se siitä liikaa, mutta uskoisin, että sitäkin saadaan vahvistettua kun palkataan välillä lyhyemmistä ilmaisuista. Se jää nähtäväksi miten itselläni riittää aika treenata sekä hakua että jälkeä kahden koiran kanssa.

Esineruutua on alettu Eranin kanssa treenaamaan oikeastaan vasta tänä kesänä, koska alkuunhan meillä oli tuominen ongelmana tai siis se kun Eran ei halunnut millään tuoda mitään. Nykyisin tuominen sujuu oikein mallikkaasti ja esineruutuakin on pyritty treenaamaan mahdollisimman useasti. Vielä täytyy parantaa esinemotivaatiota ja saada koiralle kunnon meininki esineiden etsimiseen. Treenit ovatkin olleet lyhyitä ja vauhdikkaita. Välillä on myös tehty niin, että kun apuohjaaja lähtee viemään esinettä hetsaten metsään, olenkin vienyt koiran pois autolle. Ehkäpä se into esineitä kohtaan saadaan kasvamaan tällä tavoin. Paljon on vielä tehtävää ja Eranin nenä pitäisi saada paremmin auki, jotta se pystyisi esineitä menestyksekkäästi etsimään – välillä tuntuu, että koettaa turvautua ennemmin näköönsä. Ja myös jonkinasteista rauhallisuutta ja keskittymistä täytyy lisätä – se, että lähtee kuin tykinsuusta ja juoksee hulluna ympäriinsä nenä kiinni kun ei johda mihinkään. Mutta ehkä me kehitymme tälläkin saralla kun vaan treenataan ahkerasti!

Tottista on treenattu myös useamman kerran viikkoon ja siinä olen tyytyväinen kun vire ja into on löydetty! On ihanaa nähdä kuinka koira alkaa itse aktivoitua tekemiseen eikä tarvitse enää hirmuista hetsiä tehdäkseen töitä. Seuraamisen paikka on saatu korjattua, ongelmana tällä hetkellä on painaminen ja sitä kautta perän hienoinen aukeaminen vasemmalle. Tätä täytyy nyt hioa käännöksillä ja palkata kun on suorassa. Käännökset muuten alkavat olla kivalla mallilla, Eran käyttää peräänsä mukavasti. Jäävät alkavat myös olla mukavalla mallilla: istuminen niistä hitain, maahanmeno on hyvin nopeutunut ja seisominen on varma. Olen välistä miettinyt niiden ennakoivien merkkien antamista, mutta ne jotenkin aina unohtuvat. Kaippa koira oppii tekemään jäävät ilman niitäkin jos se on oikeasti kuulolla ohjaajalleen! Nouto on mielestäni hyvällä mallilla – lähtee kapulalle hyvin ja paluu vauhtikin on hyvä. Eteenistuminen on suora ja luovutus on hyvä. En tiedä jääkö hivenen kauas minusta, mutta ei ainakaan tule liian lähelle. Hyppy ollaan saatu kivaan vaiheeseen ja Eran pitää siitä todella paljon! Tekniikka on mielestäni hyvä ja Eran on varma hypyissään. Tämä on varmasti saatu hyvin vahvistettua kun koskaan ei ole palkattu jos on edes hipaissut estettä. Muutaman kerran olen ottanut patukalla treenattaessa myös paluun käskyllä ”tuo” ja sekin alkaa hahmottua. A-estettä ollaan treenattu vielä lähinnä teknisesti, jotta oppisi menemään estettä pitkin eikä hyppäisi liian korkealta alas. Tämäkin on jostain syystä Eranista maailman hauskinta ja se mielellään keekoilisi esteen harjalla! Eteenmeno on myös hyvällä mallilla ja Eran nauttii liikkeestä silminnähden. Vielä en ole maahanmenoja yhdistänyt itse eteenmeno-liikkeeseen, mutta niitä on harjoiteltu muissa yhteyksissä ja hyvin Eran menee maahan matkan päässä minusta. Nopeutta siihen tarvitsisi saada, mutta varmasti sekin nopeutuu kun Eran oppii vielä paremmin, että saatan käskeä sen maahan pitkänkin matkan päässä minusta. 

Sellaista Eranin treenirintamalla – paljon on kesän aikana treenattu ja mukavaa on nähdä edistymistä monella osa-alueella. Mukavaa oli myös kun olimme katsomassa Junoa Rovaniemellä, pääsimme kasvattajan suojeluryhmän treeneihin mukaan ja maalimies treenasi Erania. Kyllä se vaan kovasti pitää noista puruhommista ja varmasti kapasiteettia niihinkin olisi. Täällä meillä vaan ei valitettavasti ole maalimiestä, jonka kanssa voisi treenata – ihan vaikka vain viettiharjoituksia. Videomateriaaliakin tuolta Rovaniemen puruista on jos vaan jossain elämän vaiheessa ehtisin ne lataamaan. 

Juno myöskin treenailee tottista päivittäin useammalla ruoalla. Kivasti on penneli aktivoitunut tekemiseen ja on aivan innoissaan kun mennään tekemään tottista! Istumista, maahanmenoa ja seisomista ollaan treenattu. Lisäksi seuraamista ja sen paikkaa. Luoksetuloja ja sivulle siirtymisiä myös. Kaikkea tottelevaisuuden perusteita ja nopea tuo pikkuinen on oppimaan!  

Ei paljon hyvää ettei jotain huolenkin aihetta. Kiinnitin heti alkuun huomiota Junon valtavaan juomiseen – juo siis kokoonsa nähden päivässä hyvin paljon. Kävimmekin tämän viikon tiistaina sitten eläinlääkärin vastaanotolla juomisen takia, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä, että asia tulee tutkia ja selvittää mistä juominen johtuu. Se kun voi liittyä moniin asioihin. Junosta otettiin veri- ja virtsanäytteet sekä vatsa ultrattiin. Lisäksi eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen. Veri- ja virtsakokeista selvisi, että Junon proteiiniarvot ovat alhaiset sekä virtsassa oli tulehdusmuutosta. Olemmekin ensi keskiviikkona menossa jatkotutkimuksiin, jossa Juno rauhoitetaan ja se kuvataan (vatsa yms.). Lisäksi otetaan lisää verikokeita ja virtsanäyte. Toivottavasti loppuviikosta sitten selviää mikä pennelillä on vialla ja toivotaan, että se on jokin mikä saadaan lääkkeillä tms. hoidettua. Nyt Juno on antibioottikuurilla 10 päivää ja juomista ei tule rajoittaa siihen asti kun saadaan varmuus, mikä on vialla. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kyseessä olisi mitään vakavaa: Juno kun on niin energinen ja touhukas sekä ruoka maistuu hyvin. Päivittelen sitten tilannetta tänne blogiinkin kun asia selviää. Positiivista energiaa meille!

 Laitetaanpa muutamia kuvia Eranista ja Junosta seuraavaksi. Laitan myös linkin, mistä löytyy kuvia enemmän kun tämä bloggerin kuvasysteemi ei ole niin kovin järkevä, että tähän viitsisi hirveästi kuvia laittaa :)

Eran ja Juno 16.-21.9.2012

Eranin ilme on ehkä jotain aivan uskomatonta! :D

 

Lisää kuvia pojjaista:

Junon kotiinhakureissu 1.9.2012

Eran ja Juno 5.9.2012

Eran ja Juno 8.9.2012