Miten nopeasti se aika rientääkään!

Kauhea miten nopeasti se aika rientää ja pentu kasvaa! Upea ilmestys on meidän nuorukaisesta kehkeytymästä, niin komia poitsu! <3

Juuri lähdössä kasvattajan luota uuteen kotiin! (kuva: Miia Kiviaho, Kennel Giramin)

Eran 4-kuukauden ikäisenä! <3

Eran reilun 17-viikon ikäisenä! <3

Puolitoista viikkoa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä ja se on sisältänyt jos jonkinmoista touhua! :)

Päivittäisiä tottiksia ruokailun yhteydessä on jatkettu tiiviisti ja vähitellen aletaan hieman lisäämään vaatimustasoa sellaisissa osioissa, jotka sujuvat jo hyvin. Jälkeä ollaan myöskin käyty ajamassa mahdollisuuksien mukaan - täytyy ottaa työn alle ja kysellä vähän, mistä löytyisi sellaisia peltoja, joilla voisi jälkeä käydä harjoittelemassa. Ettei sitten tule suotta sanomista ja ongelmia! :) Itse kun en oikein tiedä hyviä paikkoja niin se auttaisi kummasti ja päästäisiin tiiviimmin ottamaan jälkitreeniä.

Kentällä aloittamassa tottistelut!

Seuraamista apuseinän avulla...

Sivulla oloa...

Niin vauhdikasta seuraamista, että kamera tippui pelistä pois! :D

Lopuksi leikkiä! <3

Pentukerhossa ollaan käyty viikottain ja sieltä saatu hyviä perusoppeja. Kontaktiharjoitteita, seuraamista, ohittamista, leikkimistä jne.

Rokotuksissa käytiin heti seuraavana maanantaina kun Eran sunnuntaina 28.8.2011 tuli neljän kuukauden ikään. Samalla tsekattiin sydänäänet, kivekset, hampaat yms. Kaikki oli kunnossa, hyvä juttu! :)

Tulevana lauantaina päästään jäljestämään oikein kunnolla. Saatiin paikka Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen jälkikoulutuspäivässä, jihuu! Sitä odotetaan innolla - toivottavasti sää suosii, että olisi hieno kuulas keli niin kuin tänään! :D Ohessa kuvasikermää päivän metsäretkestä!

"Anna jo sitä ruokaa!" - Eran

Vauhdin hurmaa! <3

Sammalikossa pompin!

Juostessa tulee kuuma ja täytyy huilata!

Huilataan niin sitten jaksaa taas....

"Yippiyaiyee!!!" - Eran

Mamma poimii mustikoita ja Eran tarkkailee ympäristöä :D

Eran <3

Luoksetulon jälkeen saa roiman kourallisen ruokaa! :)

Touhua on riittänyt joka lähtöön, mutta ihanaa on ollut. Välillä on mennyt paremmin, välillä huonommin, mutta positiivisessa hengessä :) Eran on ottanut nyt vähän pulttia siitä kun minullakin jatkui työt sekä koulu, joten olen joutunut olemaan jonkin verran poissa kotoa. Poitsu ei sitten mukisematta tätä asiaa ole niellyt ja muutamana päivänä kun olen tullut kotiin, meteli on ollut aikamoinen. Onneksi Miialta ollaan saatu neuvoja, miten yksinoloa voisi auttaa. Eran oli alkuun eteiseen aidalla rajatussa tilassa päivisin - ilmeisimmin hyvin tyytymättömänä tilanteeseen, päätti kynsiä eteisen ovilistaa yms. Näin ollen siirryttiin pitämään poitsua häkissä - ei joudu siellä olemaan yhtäjaksoisesti kauaa, koska jos minulla on pidempi päivä tiedossa, käyn keskellä päivää ulkoiluttamassa sekä viihdyttämässä poitsua! Eiköhän se yksinolokin ala sujua kun taas tottuu siihen ja kun ikää tulee lisää :)

Jäljen alussa...

Pientä avustusta tarvitaan välillä sekä malttia :D

Tällä hetkellä poitsulla on lievä silmätulehdus - käytiin eilen eläinlääkärillä hakemassa rohdot silmiin, joten eiköhän se tuosta piakkoin taltu! :)

Seuraavaan kertaan! :D