Niin se aika vierii ja Eran on kahdeksan kuukauden ikäinen! Onnittelut poitsulle! <3 Vastahan Eran tuli meille ja oli sellainen pieni pehmolelun näköinen koiralapsi! Kyllä ne vaan kasvaa äkkiä, nythän se on jo ison koiruuden näköinen :D
 |
| Voi mikä pieni napero Eran oli tullessaan heinäkuun alussa :D |
 |
| Kahdeksan kuukauden ikäisenä ison koiruuden näköinen! :D |
Synttäreiden kunniaksi käytiin äitini luona Anttolassa vierailulla. Päivään kuului metsälenkkiä ja tottista. Tottis on mielestäni mukavassa vaiheessa meillä! Seuraaminen alkaa sujua paremmin ilman imutusta - virettä tätyisi koettaa saada enemmän, mutta eiköhän se sieltä kun Eran oppii seuraamaan ilman imutusta! :)
Jäävissä istuminen on yhä se vaikea ja Eran tarvitsee apuja, jotta peppu menee maahan. Mutta eihän tässä mikään hengenhätä ole ja sunnuntaina on kasvattajan järjestämä treenipäivä Längelmäellä, joten siellä saadaan varmasti vinkkejä ja neuvoja miten edetä! :)
Pitämisestä olen niin iloinen, että se vihdoin ja viimein alkaa sujua! Kyllä sitä on tahkottukin! :D Mutta niinhän sitä sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. En ole halunnut asian kanssa lähteä kiirehtimään, jotta noutokapula pysyisi kivana asiana, ettei tarvitse pakolla vääntää.
Tuominen on yhä kompastuskivi! Välillä Eran tuo ja tarjoaa sitä itse, mutta auta armias kun on sellainen toinen mielentila vallalla - ei tuo vaikka mitä tekisin! Siinä on meillä vielä tekemistä ja saa nähdä miten saisin sen vahvistettua siihen tilaan, että toisi kaikkea minulle innoissaan ja AINA! Patukka on varsinkin sellainen esine, että sen kanssa lähdetään vetämään ympäri kenttää eikä pelkoakaan, että tulisi luo vaikka kuinka käskisin. Toisinaan tarjoaa sitäkin itse minulle, mutta toisinaan ei... ARGH! :D
 |
| Synttärilahjaksi saatu purutyyny on kiva! :D |
 |
| Malttoi päästää siitä irtikin... |
 |
| "Mitäs sitten tehdään?" -Eran (ohjaajalla ilme kohdallaan ja silleen ;) | |
 |
| Palkka kainaloon :D |
 |
| Sivulle siirtyminen |
 |
| Seuraamista... |
 |
| Lisää seuraamista... |
 |
| Ja yhä seurataan :D |
Videotakin saatiin kuvattua päivän tottiksista. Koetan jossain välissä saada kasattua niistä koosteen ja laittelen tulemaan sivuille kunhan jossain välissä ehdin.
Jos jotain hyvää niin tietty jotain huonoakin. Soitin aamulla eläinlääkärille Eranin punoittavista silmistä ja saatiinkin aika klo 10.30. Eläinlääkärille päästyämme toteamuksena oli, että Eranin silmät ovat tulehtuneet. Molempien silmien alaluomi punoittaa ja vilkkuluomi näkyy normaalia enemmän sekä on punainen. Voihan nenä! Lääkäri tutki värjäyksen avulla sarveiskalvot ja kaikki oli onneksi kunnossa eikä silmissä ollut haavaumia. Hoitona on antibioottitippa Oftan Akvakol, jota annetaan alkuun 6-8 kertaa päivässä ja kun silmät alkavat olla paremman näköiset, vähennetään vähitellen. Toivottavasti tästä lääkkeestä ei tule allergista reaktiota!
Neuvottelin eläinlääkärin kanssa myös siitä kun koetin antaa Eranille lauantaina matolääkkeen kun vihdoin maa on roudassa, niin eikös poitsu oksentanut sen parin tunnin kuluttua! :( Voi, että se on herkkä kaikelle tuollaiselle! Eläinlääkärin kanssa päätettiin, että annan kuurin pienemmissä erissä päivän aikana (kun kerta-annoksena ei tunnu toimivan) ja toivotaan, että saadaan se pysymään sisällä. Muutoin täytyy koettaa oksennuksen esto-lääkityksen avulla. Kävin apteekissa ostamassa siis uuden satsin matolääkettä sekä CanicurProta tasapainottamaan poitsun masua. Toivottavasti saan koiran nyt madotettua ilman ongelmia ja, että olemme kunnossa viikonloppuun mennessä kun on lähtö Längelmäelle tottispäivään! Sitä innolla odotellessa! :D
Ohessa vielä kuvia eiliseltä metsälenkiltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti