Eranin, Inyan & Junon blogi: Uusi perheenjäsen ja treenipäivitystä!

Tervetuloa meille Joulumaan Taikayön Jupiter, "Juno"!

Kuten blogin ulkoasun muutoksestakin näkee: perheeseemme on tullut lisäystä. 1.9.2012 meille kotiutui valkoinenpaimenkoira urospentu Joulumaan Taikayön Jupiter, tuttavallisemmin Juno, seitsemän viikon iässä. Juno tuli meille Kennel Joulumaasta Rovaniemeltä. Valkoinenpaimenkoira on aina kiehtonut minua, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin niistä ensimmäisiä kuvia! Toiveeni joskus ottaa valkkari alkoi toteutua nopeammin kuin kuvittelinkaan kun maaliskuussa 2012 treenikavereideni Mikon ja Heidin valkkariherra Jetillä (Kustom Karake´s Dhaulagiri´s-Yeti) oli tarkoitus teettää pentuja Joulumaan Lumisateen kanssa. Olen aina pitänyt Jetiä aivan loistava koirana: se on vahvahermoinen ja taistelunhaluakin löytyy. Jetillä harrastetaan monipuolisesti (jälki, haku, pk-tottelevaisuus, toko, pelastuskoirahommat jne.) ja se on osoittanut olevansa moneen lajiin sopiva. Mikko on saanut tehdä koiran kanssa paljon töitä, mutta se työ on kannattanut ja koirasta on kuoriutunut kerrassaan loistava harrastuskoira! Kun kerran näin hienolta koiralta oli tiedossa pentuja, en voinut kuin alkaa suostutella herrapuoliskoa josko meille voisi tulla toinen koira.

Niin siinä sitten kävi, että Harrikin alkoi lämmetä ajatukselle valkoisestapaimenkoirasta ja saatoimme yhdessä alkaa odottaa milloin pennut syntyisivät. 13.7.2012 kuului sitten Joulumaan suunnalta ilouutinen, että pennut alkoivat syntyä! Synnytys kesti pitkään ja oli Sateelle varmasti raskas. Kuitenkin maailmaan syntyi kahdeksan ihanaa karvapalleroa: 4 tyttöä ja 4 poikaa.

Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa neljä viikkoa vanhoja ja heti pentueesta tuntui löytyneen se meidän poika, ruskeapantainen pikkupoika! Pentu oli reipas ja avoin, se oli myös vähän äijä ja antoi sisarilleen kyytiä. Pentu tuntui kaikin puolin sopivalta vaikka eihän sitä voi koskaan sanoa neljän viikon ikäisestä, että mitä siitä tulee, mutta se hyvätunne sai minut luottamaan vaistooni. Ruskeapantainen pentu oli myös se, joka aina tuli minun ja Harrin luokse kun istuskelimme kasvattajan pihalla – sekin tuntui valinneen meidät omakseen!

1.9.2012 saavuimme sitten pitkän ajomatkan jälkeen kotiin Juno-poika matkassamme. Vaikka matka kesti kahdeksisen tuntia, Juno ei valittanut muuta kuin ihan lähtiessämme kotimatkalle. Käytännössä Juno nukkui sylissäni ja vieressäni koko matkan ajan. Välillä pysähdyimme vähän huilimaan ja pääsivät molemmat pojat, sekä Eran että Juno, jaloittelemaan.

Muutaman ensimmäisen yön nukuin Junon kanssa eteisen lattialla, jotta se ehti kotiutua meidän huusholliin ja sitten siirryin vasta omaan sänkyyn. Junolle teimme Eranin häkistä oman paikan, jossa se nukkui tyytyväisenä. Pientä vastoinkäymistä oli heti Junon kotiuduttua kun sen vatsa oli sekaisin ja oksennuttikin. Onneksi tämä oli kuitenkin ohimenevää ja penneli tuli kuntoon seuraavana vuorokautena. Liekö pitkä matka saanut vatsan sekaisin.

Junon kutsumanimi juontaa juurensa siitä kun pentueelle tuli nimeksi Joulumaan Taikayön Planeetta ja sain itse valita mikä planeetan nimi pennulle tulisi. Surffailin tähtitieteellisillä sivuilla ja katselin tietoja Jupiterista. Sattumalta Jupiter-planeettaa kiertää 5. elokuuta 2011 laukaistu Nasan luotain nimeltään Juno! Näin ollen muotoutui Joulumaan Taikayön Jupiterin kutsumanimeksi Juno!

Junon kanssa on tarkoitus treenata ainakin jälkeä ja pk-tottista. Hakuakin saatamme kokeilla ja katsoa mitä siitä tulee. Pidän kuitenkin ensisijaisena, että opetan pennulle jäljestämisen ennen kuin lähdemme hakumetsään ihmeemmin treenaamaan, jotta maavainuisuus vahvistuu eikä opi ottamaan ilmasta hajuja. Juno tuntuukin olevan aivan ilmiömäinen jälkikoira vaikka on vasta niin nuori. Eilen Juno tuli vasta 10-viikkoa. Tein Junolle alkuun kuutisen namiruutua ja nyt olemme jo siirtyneet janoihin sekä eilen tein ensimmäisen helpotetun jäljenkin. Hyvin ja keskittyneesti Juno työskentelee, sitä eivät häiritse toisten koirien haukut tai muut ympäriltä kuuluvat äänet kun se työskentelee. Muutenkin Juno on ihanan avoin ja rohkea – se ei turhasta mene epävarmaksi. Voisi sanoa, että minulla on nyt kaksi täysin erilaista koiraa – mutta se on vain hyvä asia. Ehkä Eran ja Juno tukevat sekä vahvistavat toistensa ”huonoja” puolia. Eran voi varmasti opettaa Junolle aktiivisuutta kun taas Juno voi opettaa Eranille itsevarmuutta – kuka tietää.

Jos sitten jotain Eraninkin treeneistä!

Eranin kanssa on treenattu tänä kesänä paljon jälkeä ja sanoisin, että eteenpäin on menty huimasti. On meillä ollut kompastuskiviäkin ja oikeanlaisen tyylin löytäminen on ottanut aikaa. Välillä on kokeiltu joitain juttuja huonolla menestyksellä, mutta nyt uskon, että alamme löytää yhteisen sävelen mitä tulee jälkityöskentelyyn. Varmasti ohjaajalla on vielä enemmän opittavaa kuin koiralla – nimittäin ohjaamisessa. Sitä voisi kuvitella, että jäljen treenaaminen ja ohjaaminen on helppoa hommaa, mutta voin vakuuttaa ettei se ole! Viime aikoina olemme kuitenkin päässeet treeneissä siihen, että Eran ajaa tyhjiä jo hyvällä rytmillä ja tarkkuudella – toki välillä jää jokunen jälki ajamatta, mutta niitä sattunee kokeneemmillekin koirakoille. Ja vaikea meidän ihmisten on sanoa, että missä se haju jäljellä oikeasti on kun siihen vaikuttaa tuuliolosuhteet ja jäljestysalusta niin valtavasti. Olen kuitenkin tyytyväinen edistymisestämme ja tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan, että kelit pysyvät sellaisena, että jälkeä saadaan ajettua pitkälle syksyyn. Olisi mukava saada myös Junolle hyvät pohjat treeniin ennen talven tuloa.

Hakuilemassa ei kesän aikana ehditty kauheasti käymään ajoittaisten työkiireideni takia. Haussa meillä on ongelmana se, ettei Eranilla ehkä ole tarpeeksi kovaa maalimiesmotivaatiota. Joten sitä meidän täytyy hakutreeneissä koettaa saada lisättyä, jotta on mitään järkeä edes treenata. Olen myös miettinyt oliko haukku-ilmaisu Eranille kuitenkaan se kaikkein paras – kuormittuuko se siitä liikaa, mutta uskoisin, että sitäkin saadaan vahvistettua kun palkataan välillä lyhyemmistä ilmaisuista. Se jää nähtäväksi miten itselläni riittää aika treenata sekä hakua että jälkeä kahden koiran kanssa.

Esineruutua on alettu Eranin kanssa treenaamaan oikeastaan vasta tänä kesänä, koska alkuunhan meillä oli tuominen ongelmana tai siis se kun Eran ei halunnut millään tuoda mitään. Nykyisin tuominen sujuu oikein mallikkaasti ja esineruutuakin on pyritty treenaamaan mahdollisimman useasti. Vielä täytyy parantaa esinemotivaatiota ja saada koiralle kunnon meininki esineiden etsimiseen. Treenit ovatkin olleet lyhyitä ja vauhdikkaita. Välillä on myös tehty niin, että kun apuohjaaja lähtee viemään esinettä hetsaten metsään, olenkin vienyt koiran pois autolle. Ehkäpä se into esineitä kohtaan saadaan kasvamaan tällä tavoin. Paljon on vielä tehtävää ja Eranin nenä pitäisi saada paremmin auki, jotta se pystyisi esineitä menestyksekkäästi etsimään – välillä tuntuu, että koettaa turvautua ennemmin näköönsä. Ja myös jonkinasteista rauhallisuutta ja keskittymistä täytyy lisätä – se, että lähtee kuin tykinsuusta ja juoksee hulluna ympäriinsä nenä kiinni kun ei johda mihinkään. Mutta ehkä me kehitymme tälläkin saralla kun vaan treenataan ahkerasti!

Tottista on treenattu myös useamman kerran viikkoon ja siinä olen tyytyväinen kun vire ja into on löydetty! On ihanaa nähdä kuinka koira alkaa itse aktivoitua tekemiseen eikä tarvitse enää hirmuista hetsiä tehdäkseen töitä. Seuraamisen paikka on saatu korjattua, ongelmana tällä hetkellä on painaminen ja sitä kautta perän hienoinen aukeaminen vasemmalle. Tätä täytyy nyt hioa käännöksillä ja palkata kun on suorassa. Käännökset muuten alkavat olla kivalla mallilla, Eran käyttää peräänsä mukavasti. Jäävät alkavat myös olla mukavalla mallilla: istuminen niistä hitain, maahanmeno on hyvin nopeutunut ja seisominen on varma. Olen välistä miettinyt niiden ennakoivien merkkien antamista, mutta ne jotenkin aina unohtuvat. Kaippa koira oppii tekemään jäävät ilman niitäkin jos se on oikeasti kuulolla ohjaajalleen! Nouto on mielestäni hyvällä mallilla – lähtee kapulalle hyvin ja paluu vauhtikin on hyvä. Eteenistuminen on suora ja luovutus on hyvä. En tiedä jääkö hivenen kauas minusta, mutta ei ainakaan tule liian lähelle. Hyppy ollaan saatu kivaan vaiheeseen ja Eran pitää siitä todella paljon! Tekniikka on mielestäni hyvä ja Eran on varma hypyissään. Tämä on varmasti saatu hyvin vahvistettua kun koskaan ei ole palkattu jos on edes hipaissut estettä. Muutaman kerran olen ottanut patukalla treenattaessa myös paluun käskyllä ”tuo” ja sekin alkaa hahmottua. A-estettä ollaan treenattu vielä lähinnä teknisesti, jotta oppisi menemään estettä pitkin eikä hyppäisi liian korkealta alas. Tämäkin on jostain syystä Eranista maailman hauskinta ja se mielellään keekoilisi esteen harjalla! Eteenmeno on myös hyvällä mallilla ja Eran nauttii liikkeestä silminnähden. Vielä en ole maahanmenoja yhdistänyt itse eteenmeno-liikkeeseen, mutta niitä on harjoiteltu muissa yhteyksissä ja hyvin Eran menee maahan matkan päässä minusta. Nopeutta siihen tarvitsisi saada, mutta varmasti sekin nopeutuu kun Eran oppii vielä paremmin, että saatan käskeä sen maahan pitkänkin matkan päässä minusta.

Sellaista Eranin treenirintamalla – paljon on kesän aikana treenattu ja mukavaa on nähdä edistymistä monella osa-alueella. Mukavaa oli myös kun olimme katsomassa Junoa Rovaniemellä, pääsimme kasvattajan suojeluryhmän treeneihin mukaan ja maalimies treenasi Erania. Kyllä se vaan kovasti pitää noista puruhommista ja varmasti kapasiteettia niihinkin olisi. Täällä meillä vaan ei valitettavasti ole maalimiestä, jonka kanssa voisi treenata – ihan vaikka vain viettiharjoituksia. Videomateriaaliakin tuolta Rovaniemen puruista on jos vaan jossain elämän vaiheessa ehtisin ne lataamaan.

Juno myöskin treenailee tottista päivittäin useammalla ruoalla. Kivasti on penneli aktivoitunut tekemiseen ja on aivan innoissaan kun mennään tekemään tottista! Istumista, maahanmenoa ja seisomista ollaan treenattu. Lisäksi seuraamista ja sen paikkaa. Luoksetuloja ja sivulle siirtymisiä myös. Kaikkea tottelevaisuuden perusteita ja nopea tuo pikkuinen on oppimaan!

Ei paljon hyvää ettei jotain huolenkin aihetta. Kiinnitin heti alkuun huomiota Junon valtavaan juomiseen – juo siis kokoonsa nähden päivässä hyvin paljon. Kävimmekin tämän viikon tiistaina sitten eläinlääkärin vastaanotolla juomisen takia, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä, että asia tulee tutkia ja selvittää mistä juominen johtuu. Se kun voi liittyä moniin asioihin. Junosta otettiin veri- ja virtsanäytteet sekä vatsa ultrattiin. Lisäksi eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen. Veri- ja virtsakokeista selvisi, että Junon proteiiniarvot ovat alhaiset sekä virtsassa oli tulehdusmuutosta. Olemmekin ensi keskiviikkona menossa jatkotutkimuksiin, jossa Juno rauhoitetaan ja se kuvataan (vatsa yms.). Lisäksi otetaan lisää verikokeita ja virtsanäyte. Toivottavasti loppuviikosta sitten selviää mikä pennelillä on vialla ja toivotaan, että se on jokin mikä saadaan lääkkeillä tms. hoidettua. Nyt Juno on antibioottikuurilla 10 päivää ja juomista ei tule rajoittaa siihen asti kun saadaan varmuus, mikä on vialla. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kyseessä olisi mitään vakavaa: Juno kun on niin energinen ja touhukas sekä ruoka maistuu hyvin. Päivittelen sitten tilannetta tänne blogiinkin kun asia selviää. Positiivista energiaa meille!

Laitetaanpa muutamia kuvia Eranista ja Junosta seuraavaksi. Laitan myös linkin, mistä löytyy kuvia enemmän kun tämä bloggerin kuvasysteemi ei ole niin kovin järkevä, että tähän viitsisi hirveästi kuvia laittaa :)

Eran ja Juno 16.-21.9.2012