Hallivuorolla tottistelemassa 23.1.2014

Pakkaset paukkuu, mutta onneksi on yhdistyksen hallivuoro kerran viikossa, niin pääsee tottistelemaan muuallakin kuin jääkalikkana ulkona! 

Ihan ei mennyt putkeen treeniin meno kun herra Koviksen kanssa tuli jo autolla jonkin asteinen konflikti. Luoja aina välistä tietää mitä noiden karvakorvien päässä liikkuu! Kunnon rähinä saatiin aikaiseksi ja siitä piti neuvotella ihan jonniin aikaa, että kuinka nää hommat oikeesti menee. Eran kun on sangen kova koira, vaikka tietyissä jutuissa osaakin esittää herkkistä. Välistä ei aina tiedä miten päin sen kanssa olisi ja miten sen toimintaan suhtautuisi. Sen mä oon oppinut, että tuleen se vastaa vaan tulella - ei muuten anna tämä koira periksi koskaan. Niinpä yleensä koetan olla itse mahdollisimman neutraali ja olla välittämättä tuon torvelon toilauksista, mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan ja välistä menee järki itselläkin... Meillä on sellainen viha-rakkaus-suhde oikein parhaimmillaan! :D Aina peräänkuulutan sitä jonkinasteista ohjaajapehmeyttä, sitä olisi hienoa saada Eraniin jostain, mutta ei sitä taida olla varaosina ostettavana.

No joo, päästiin siitä neuvottelun jälkeen ihan halliin asti ja hyvällä ilmeellä Eran teki hommia. Tein seuraamista ja jäävät. Seuraamisen tunnetila oli hyvä, vähän jopa ylitsepursuava kun Eran keuli jonkin verran. Seuraamisen paikka on siirtynyt taemmas, mutta sekään ei ole täysin saanut aukeamista pois. Eli koiran perä vähän seilaa - välillä on ihan suora ja välistä jonkin verran aukeaa. Toki matalammassa viestissä tämä ongelma on vähäisempi. Mene ja tiedä sitten tuleeko se koskaan olemaan oikeesti hyvä ja korrekti koko ajan. Mutta kaatuuko siihenkään maailma? Ei. Ainahan priimaan on hyvä pyrkiä, mutta joskus on varmaan tyydyttävä vähän vähempään.

Jäävistä istuminen ja maahanmeno olivat hyvät, nopeat ja varmat. Seisomisessa tuli vähän ajatuskatkoa eikä se ollut skarpeimmasta päästä. Tähänkin saatiin onnistunut seisominen kun tein uudelleen. Jäävät siis kaikenkaikkiaan hyvällä mallilla eli voi vaan vaalia varmuutta ja nopeutta jatkossa - ei tehdä turhan usein liikkeenä, jottei nopeus kärsi.

Juno pääsi myös tottistelemaan halliin ja omalla, hassulla hömpöttelyllä me treeni vedettiin. Toinen vaan on niin hassu kaikkinen koipineen ja kouhotuksineen :) Tein lähinnä vietinnostoa - hetsausta lelulla ja haukkua, siitä sitten istu-maahan tai seuraa. Ihan iloista toisen tekeminen on ja sillä on selkeästi hauskaa, mutta ei voi kyllä vielä tehdä mitään ihmeempiä treenejä. Viettikestävyyttä ei ole oikein nimeksikään ja tekeminen lässähtää vähänkään pidemmässä treenissä. Ja sitten kun ei oikeen se tottiksen tekniikka kestä sitä vähäistäkään vietinnousua vielä, niin ollaan aika umpikujassa välillä. Onhan Junolle tehty tottista pennusta asti, ensin imuttamalla - mutta kun tää ahne lapsi ei omaksunut siitä yhtään mitään (seurasi ruokakättä aivottomana ;), lelulle siirryttäessä sitten oltiinkin aivan nollapisteessä ja sillä täytyi opettaa asiat uudelleen. 

Sellaisia treenejä siis tänään.

Maanantaina tein molemmille koiruuksille myös tottista. Eranille seuraamista ja noutoa - meillähän oli hauskaa ja nouto rokkasi! :) En ollut tehnyt noutoa hetkeen ja Eran oli ihan liekeissä kapulan nähdessään. Nyt paluu vauhti kapula suussa oli myös parempi. Loppuasento meni vähän vinoon (vauhtia oli sen verran paljon ilmeisesti?), mutta se tärkein eli vauhti oli kohdillaan! Josko se joskus olisi liikeenä nopea hakemaan kapula ja nopea takaisin tullessa sekä suorassa loppuasennossa... Saapa nähdä! :P

Junolle samaista vietinnostoa ja hauskaa yhdessä tekemistä. Junosta on maailman parasta kun laitan pallon maahan jalan alle, siitä sitten koira kiertää takaani ja saa potkaistun pallon palkaksi. Tätä leikkiä se jaksais tehdä vaikka kuinka kauan - hyvä leikki sinäänsä, vahvistaa noudon meno/paluuvauhtia. Joskus jos päästään siihen kapulan pitämisen harjoitteluun jne. jne. Ehkä joku vuosi? :)

Nyt tää kuittaa ja kiittää tältä päivältä. Seuraavia treenejä odotellessa...