lauantai 18. tammikuuta 2014

Talvi tuli viimeinkin!

Saatiinhan sitä oikeata talventuntua viimein tännekin! Turhan kovia pakkasia en kyllä odota, mutta nekin menevät ennemmin kuin se pimeys, loska, vesisade ja kura! Kyllä talvella pitää olla talventuntua ennemmin kuin ankeaa syyskeliä... No, se siitä sään puimisesta :)

Treenailtu ollaan hyvin vähäsen tässä parina viime viikkona - vähän tottista ja esineruutua pelkästään. Itsellä on vähän ollut se terävin kärki hukassa treenaamisen suhteen ja oon joutunut asiaa ihan miettimäänkin, mistä moinen fiilis johtuu. Täytyy sanoa, että viime kausi - varsinkin keskikesä ja syksy - vedettiin aika tappotahdilla. Jälkeä ja tottista melkein joka päivä, siihen vielä viikottainen purureissu. Huh, näin taaksepäin katsottuna se tuntuu ihan hurjalta. Kyseessähän on kuitenkin "hauska harrastus" - vai onko? Missä vaiheessa harrastuksesta tulee totista puurtamista ja sen mielekkyys häviää ns. pakon alle? Epärealistisen tavoitteen tavoittelun myötä. Tähän lopputulokseen olen tullut ajatuksissani... En uskonut Eranin olevan suojelukokeeseen valmis ja silti koetin tehdä kaikkeni sen eteen, että oltaisiin kokeesta selvitty. Jälki ja tottishan olivatkin kisakestävät, mutta purut eivät. Miksi sitten en vain luopunut ajatuksesta... Siihen vaikuttivat monet asiat, joita nyt on jälkikäteen turha vatvoa. Mutta sen opin etten koskaan enää anna kenenkään muun vaikuttaa päätöksiini ja luotan omaan arviooni - kaikilla elämän osa-alueilla, muillakin kuin vain koiraharrastukseen liittyvillä.

Kuinka sitten nousta täältä "treenaamattomuuden suosta"? Toivottavasti se, että annan itselleni ja koiralle mahdollisuuden levätä sekä nauttia yhteiselostamme, ilman pakottavaa tarvetta tehdä jotain muuta kuin ulkoilla ja viettää aikaa yhdessä, saa minut taas innostumaan treenaamisesta ja ennenkaikkea nauttimaan siitä.

Tällaisissa hivenen syvällisemmissä ajatuksissa tänään. Mutta tämä on ollut mielenpäällä jo syksystä asti ja nyt vasta se on kulminoitunut konkreettisempaan muotoon. Nähtäväksi jää, miten ja milloin asia etenee ja mihin suuntaan. Sitä odotellessa, laittelempa muutamia kuvia Junosta ja Eranista nauttimassa upeasta pakkaskelistä 18.1.2014!
































4 kommenttia:

  1. Kiitos Wiiwi! :) Onhan noi aika upeat koiraherrat omastakin mielestä :D

    VastaaPoista
  2. Hyviä oivalluksia Heidi! Niinhän se on että tavoitteiden pitäisi auttaa tsemppaamaan eteenpäin positiivisessa hengessä, ei aiheuttaa painetta ja hampaiden kiristelyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Ja asetettujen tavoitteiden tulee olla realistisia sekä itsestä lähtöisin - muuten ne kääntyvät itseään vastaan. Oppia ikä kaikki kuitenkin ja jatkossa viisaampi tälläkin saralla :)

      Poista