Hallivuorolla tottistelemassa 23.1.2014

Pakkaset paukkuu, mutta onneksi on yhdistyksen hallivuoro kerran viikossa, niin pääsee tottistelemaan muuallakin kuin jääkalikkana ulkona! 

Ihan ei mennyt putkeen treeniin meno kun herra Koviksen kanssa tuli jo autolla jonkin asteinen konflikti. Luoja aina välistä tietää mitä noiden karvakorvien päässä liikkuu! Kunnon rähinä saatiin aikaiseksi ja siitä piti neuvotella ihan jonniin aikaa, että kuinka nää hommat oikeesti menee. Eran kun on sangen kova koira, vaikka tietyissä jutuissa osaakin esittää herkkistä. Välistä ei aina tiedä miten päin sen kanssa olisi ja miten sen toimintaan suhtautuisi. Sen mä oon oppinut, että tuleen se vastaa vaan tulella - ei muuten anna tämä koira periksi koskaan. Niinpä yleensä koetan olla itse mahdollisimman neutraali ja olla välittämättä tuon torvelon toilauksista, mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan ja välistä menee järki itselläkin... Meillä on sellainen viha-rakkaus-suhde oikein parhaimmillaan! :D Aina peräänkuulutan sitä jonkinasteista ohjaajapehmeyttä, sitä olisi hienoa saada Eraniin jostain, mutta ei sitä taida olla varaosina ostettavana.

No joo, päästiin siitä neuvottelun jälkeen ihan halliin asti ja hyvällä ilmeellä Eran teki hommia. Tein seuraamista ja jäävät. Seuraamisen tunnetila oli hyvä, vähän jopa ylitsepursuava kun Eran keuli jonkin verran. Seuraamisen paikka on siirtynyt taemmas, mutta sekään ei ole täysin saanut aukeamista pois. Eli koiran perä vähän seilaa - välillä on ihan suora ja välistä jonkin verran aukeaa. Toki matalammassa viestissä tämä ongelma on vähäisempi. Mene ja tiedä sitten tuleeko se koskaan olemaan oikeesti hyvä ja korrekti koko ajan. Mutta kaatuuko siihenkään maailma? Ei. Ainahan priimaan on hyvä pyrkiä, mutta joskus on varmaan tyydyttävä vähän vähempään.

Jäävistä istuminen ja maahanmeno olivat hyvät, nopeat ja varmat. Seisomisessa tuli vähän ajatuskatkoa eikä se ollut skarpeimmasta päästä. Tähänkin saatiin onnistunut seisominen kun tein uudelleen. Jäävät siis kaikenkaikkiaan hyvällä mallilla eli voi vaan vaalia varmuutta ja nopeutta jatkossa - ei tehdä turhan usein liikkeenä, jottei nopeus kärsi.

Juno pääsi myös tottistelemaan halliin ja omalla, hassulla hömpöttelyllä me treeni vedettiin. Toinen vaan on niin hassu kaikkinen koipineen ja kouhotuksineen :) Tein lähinnä vietinnostoa - hetsausta lelulla ja haukkua, siitä sitten istu-maahan tai seuraa. Ihan iloista toisen tekeminen on ja sillä on selkeästi hauskaa, mutta ei voi kyllä vielä tehdä mitään ihmeempiä treenejä. Viettikestävyyttä ei ole oikein nimeksikään ja tekeminen lässähtää vähänkään pidemmässä treenissä. Ja sitten kun ei oikeen se tottiksen tekniikka kestä sitä vähäistäkään vietinnousua vielä, niin ollaan aika umpikujassa välillä. Onhan Junolle tehty tottista pennusta asti, ensin imuttamalla - mutta kun tää ahne lapsi ei omaksunut siitä yhtään mitään (seurasi ruokakättä aivottomana ;), lelulle siirryttäessä sitten oltiinkin aivan nollapisteessä ja sillä täytyi opettaa asiat uudelleen. 

Sellaisia treenejä siis tänään.

Maanantaina tein molemmille koiruuksille myös tottista. Eranille seuraamista ja noutoa - meillähän oli hauskaa ja nouto rokkasi! :) En ollut tehnyt noutoa hetkeen ja Eran oli ihan liekeissä kapulan nähdessään. Nyt paluu vauhti kapula suussa oli myös parempi. Loppuasento meni vähän vinoon (vauhtia oli sen verran paljon ilmeisesti?), mutta se tärkein eli vauhti oli kohdillaan! Josko se joskus olisi liikeenä nopea hakemaan kapula ja nopea takaisin tullessa sekä suorassa loppuasennossa... Saapa nähdä! :P

Junolle samaista vietinnostoa ja hauskaa yhdessä tekemistä. Junosta on maailman parasta kun laitan pallon maahan jalan alle, siitä sitten koira kiertää takaani ja saa potkaistun pallon palkaksi. Tätä leikkiä se jaksais tehdä vaikka kuinka kauan - hyvä leikki sinäänsä, vahvistaa noudon meno/paluuvauhtia. Joskus jos päästään siihen kapulan pitämisen harjoitteluun jne. jne. Ehkä joku vuosi? :)

Nyt tää kuittaa ja kiittää tältä päivältä. Seuraavia treenejä odotellessa...

Kevättä kohti! :)

Eilinen antoi viitteitä, että treeni-into sisälläni on vain talviunilla - se nosti päätään kiitettävästi! :) Hyvä fiilis, vähitellen kevättä kohti - eiköhän se into vielä vie voiton. Nyt ainakin tuntuu siltä. Ja turha pakko sekä stressi treenaamisesta pois, mikäs kiire tässä on! :D

Talvi tuli viimeinkin!

Saatiinhan sitä oikeata talventuntua viimein tännekin! Turhan kovia pakkasia en kyllä odota, mutta nekin menevät ennemmin kuin se pimeys, loska, vesisade ja kura! Kyllä talvella pitää olla talventuntua ennemmin kuin ankeaa syyskeliä... No, se siitä sään puimisesta :)

Treenailtu ollaan hyvin vähäsen tässä parina viime viikkona - vähän tottista ja esineruutua pelkästään. Itsellä on vähän ollut se terävin kärki hukassa treenaamisen suhteen ja oon joutunut asiaa ihan miettimäänkin, mistä moinen fiilis johtuu. Täytyy sanoa, että viime kausi - varsinkin keskikesä ja syksy - vedettiin aika tappotahdilla. Jälkeä ja tottista melkein joka päivä, siihen vielä viikottainen purureissu. Huh, näin taaksepäin katsottuna se tuntuu ihan hurjalta. Kyseessähän on kuitenkin "hauska harrastus" - vai onko? Missä vaiheessa harrastuksesta tulee totista puurtamista ja sen mielekkyys häviää ns. pakon alle? Epärealistisen tavoitteen tavoittelun myötä. Tähän lopputulokseen olen tullut ajatuksissani... En uskonut Eranin olevan suojelukokeeseen valmis ja silti koetin tehdä kaikkeni sen eteen, että oltaisiin kokeesta selvitty. Jälki ja tottishan olivatkin kisakestävät, mutta purut eivät. Miksi sitten en vain luopunut ajatuksesta... Siihen vaikuttivat monet asiat, joita nyt on jälkikäteen turha vatvoa. Mutta sen opin etten koskaan enää anna kenenkään muun vaikuttaa päätöksiini ja luotan omaan arviooni - kaikilla elämän osa-alueilla, muillakin kuin vain koiraharrastukseen liittyvillä.

Kuinka sitten nousta täältä "treenaamattomuuden suosta"? Toivottavasti se, että annan itselleni ja koiralle mahdollisuuden levätä sekä nauttia yhteiselostamme, ilman pakottavaa tarvetta tehdä jotain muuta kuin ulkoilla ja viettää aikaa yhdessä, saa minut taas innostumaan treenaamisesta ja ennenkaikkea nauttimaan siitä.

Tällaisissa hivenen syvällisemmissä ajatuksissa tänään. Mutta tämä on ollut mielenpäällä jo syksystä asti ja nyt vasta se on kulminoitunut konkreettisempaan muotoon. Nähtäväksi jää, miten ja milloin asia etenee ja mihin suuntaan. Sitä odotellessa, laittelempa muutamia kuvia Junosta ja Eranista nauttimassa upeasta pakkaskelistä 18.1.2014!

Tottista ja esineruutua 3.-4.1.2014

Tultiin poikien kanssa maalle äiteen luokse ja pihamaalla on tehty tottista molemmille koiruuksille sekä Eranille esineruutua. Aloitin Eranille uudestaan esineruudun opetuksen vaikka toki sillä on jo pohjat hommaan. Totesin, että koiralle on saatava esine-etsintään parempi motivaatio, joten aloin käyttää esineinä leluja, patukoita ja palloja. Lisäksi kunnon palkkaus löydetystä esineestä eli Eran pääsee purulle hyppytyynyyn esineen minulle luovutettuaan. Tämä tuntuu toimivan ja koiralla on paljon parempi into hommaan.

Tänään tein etsinnän kolmella esineellä, kaksi takakulmiin ja viimeinen keskemmällä, lyhyemmälle matkalle. Tätä lyhyttä matkaa tuleekin treenata enemmän, koska koira irtoaa hyvin kauas - lähempänä olevat esineet tuottavatkin sitten enemmän pään vaivaa. Toki Eranilla saisi olla nenä paremmin auki, ettei esineen ylittäessään paahda siitä vaan juoksemisen riemusta yli, mutta kunhan treenataan enemmän lähellä olevia esineitä niin eiköhän homma saada balanssiin! Hyvin kuitenkin teki töitä löytääkseen lähempänä olevan esineen kun aiemmin tämä etsiminen olisi johtanut alueella kuseskeluun. Hyvä hyvä, ei muuta kuin vahvistellaan tähän malliin ja luodaan koiralle hyvä motivaatio hommaan. Sitten vähitellen vaikeutetaan ja jätetään apuja pois. Eiköhän me tälle vuodelle saada hyvä esine-etsintä rakennettua! :)

Muutama kuva Eranista esineruudussa toissa kesänä...

Lähetys esineruutuun

Ja sieltä se löytyi!

Ja taas nousi!

Esineruutuilun lisäksi tuli tehtyä tottista molemmille koiruuksille. Junolle lyhyttä ja innostavaa treeniä - hetsaaminen lelulla ja siitä haukutus tuntuu nostavan tälläkin matalavireisellä kaverilla vähän potkua! Siitä tehdyt istu-maahan ovat mukavan räväköitä. Haukkuun tarvitsee saada vielä lisää potkua ja vaativuutta, mutta pienin askelin edetään. Hyvä fiilis kuitenkin itsellä ja pitää vaan muistaa pitää Junon treeni todella lyhyenä sekä huippu innostavana!

Eranille seuraamista, jääviä, noutoa ja luoksetuloa. Seuraamisen paikka on mielestäni parantunut todella kivasti ja nyt oli ukolla hyvä virekin tekemisessä. Jatko treenissä on muistettava, että seuraamisessa pitää säilyttää yllätyksellisyys, jotta koira joutuu olemaan skarppina koko ajan. Käännöksiä, pyöristystä, rytmin muutoksia ja pysähdyksiä tasaisen tapppavasti! :D Liian pitkää suoraa on turha tehdä, kyllhän se koira siitä sitten selviytyy kunhan se oppii, että "Hitto, tässä on oltava skarppina tai toi ohjaaja karkaa". Luoksetuloon haluaisin yhäkin enemmän voimaa ja loppuun asti kunnon vauhdin - Eran kun on turhan korrekti tässä asiassa ja varoo törmäämästä. Myös vääränlainen palkkaaminen aiemmin on saanut koiran hidastamaan ja kyttäämään palkkaa tms. kun lähestyy minua. Joten käytännössä nyt oon palkannut ainoastaan kun on loppuasennossa edessä istumassa, jotta koira oppisi, että siihen tulemalla nopeasti saa palkan. Täytynee tosin kokeilla tuottaako haukolle nostaminen lähellä minua/edessä istumassa yhtään mitään vauhdille.

Tässä kuvakollaasi Eranin tottistelusta joulukuulta 2013...

Eran tottistelee 2.12.2013

Hallivuorolla treenaamassa 2.1.2014

Mikkelin palveluskoirayhdistys otti talvikaudeksi hallivuoron Mikkelin agilityharrastajien halleilta. Torstaisin saadaan käytellä hallia klo 19-21 ja on se mukavata näin talvikaudella - vaikkakaan ei nyt ole pahoja pakkasia juuri ollutkaan!

Ennen joulua käytiin hallilla ensimmäisen kerran ja uusi tila vaikutti Eranin tunnetilaan aikalailla - terävä koira kun ehtii ja huomioi kaiken mahdollisen ympäriltään. Eilen meni kuitenkin jo paremmin, vaikkakaan seuraamisen tunnetila ei ollut parhaasta päästä ja muutenkin siihen kaipaisin nyt tarkkuutta sekä intensiteettiä lisää. Mutta näinhän se on, ikuista tasapainottelua. Arvaan kyllä mistä johtuen se terävin into on jäänyt pois. Siitä kun on jouduttu hankaamaan tekniikkaa eli koiran paikkaa vähän taemmas. Noo, kunhan paikka aletaan saada paikalleen, sitten nostetaan taas viettiä ja varmaan sen seurauksena koira taas aavistuksen edistää sekä poikittaa - sitten voidaan aloittaa taas alusta! Ei ollenkaan turhauttavaa, ei! :D

Tähän sopien onkin pakko jakaa yksi ihan loistava YouTube-video, joka on kiertänyt Facebookissa. Voin niin samaistua ko. biisiin!!! :D

Tässä siis linkki videoon "Yksin treenaan":

Otin Eranille hallilla seuraamisen lisäksi jäävät hetsistä ja niissähän ei koirapojalla ole mitään ongelmia. Tokalla kierroksella ajattelin pitkästä aikaa ottaa myös hyppyä kun sitä ei ole päässyt kenttätreeneissä ottamaan (vaikkakin maa nyt on sula, joten ei sillekään ole estettä). Saatavilla ei ollut kuin toko-hyppy, mutta senkin onneksi saa metrin korkeaksi ja tulipahan uutena kokemuksena erilainen este jälleen. Otin ekan hypyn apujen kanssa ja sitten pari kertaa patukalla noutoliikkeenä. Ei ongelmaa tässä ja hyvällä itsevarmuudella Eran hyppää. Vika nouto oli oikein upea! :)

Koska hallivuoro on yhtä koiraa kohden, en ole Junolla tehnyt hallissa treeniä. Mutta seuraavan kerran jos aikaa jää jäljelle, niin ajattelin leikittää Junon hallissa, jotta sekin saa kokemusta uudesta paikasta. Ja mikä jottei joku kerta pääsee sekin sitten ihan treenistelemään.

Sellainen treeni siis eilen. Jospa tässä taas pääsisi "treenin makuun" paremmin. Itse oon ollut sairauslomalla kun niska/hartiat meni niin jumiin töistä, mutta kunhan tästä (toivottavasti pian!) tokenee niin pääsee taas treenaamaan enemmän.

Pistetäänpä tähän muutama kuva viime vuoden treeneistä ja poikien taidonnäytteitä seuraamisesta ;)

Eran seuraa, toukokuu 2013

Juno seuraa, lokakuu 2013

Vuosi 2013

Se alkaa vuosi 2013 olla pikku hiljaa taputeltu ja on aika ynnätä, mitä sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä! :) Tässä vielä myöhästyneet joulun toivotukset sekä uudet vuodet! :)

ERAN - treenit 2013

Eran syksyllä 2013

Vuosi aloitettiin treenillisesti uusilla kuvioilla. Joulukuussa 2012 kävimme Orimattilassa viettitestauksessa molempien koirien kanssa ja samalla tutustuttiin maalimies Mikael Laineeseen. Miken kanssa oltiin sitten alkuvuodesta yhteydessä ja kyseltiin josko hänellä olisi aikaa treenata Erania ja treenikaverini Mikon koiraa, Jetiä, suojelua silmällä pitäen. Ja niinhän siinä kävi, että aloimme käydä Orimattilassa treenaamassa viikottain Miken kanssa. Alkuvuosi treenattiin hallissa sekä tottista että puruja.

Tottis meillä oli alkuvuodesta ihan hyvällä mallilla, mutta mm. noudot olivat vielä alkutekijöissään. Kevään ja kesän aikana saatiin noudot aika kivalle mallille vaikkakin niissä yhä on hiomista - lisää voimaa ja nopeutta. Mutta hyvällä mallilla ne ovat kaiken kaikkiaan. Myös tottiksen tunnetilaa rakennettiin koko kevät-kesä ja hyvällä vireellä Eran työskentelee nykyään. Seuraamisessa ongelmana oli vireen nousun myötä välillä rajukin poikittaminen sekä paikoitellen edistäminen, mutta sitä on saatu vuoden aikana karsittua ja koira seuraa hyvässä vireessä, korrektimmin. Vielä saa hartiavoimin tehdä työtä tämän asian kanssa, mutta katsotaan millaiseen pakettiin se talven aikana saadaan :) Paikkamakuu treenattiin myös oikeastaan tämän vuoden aikana sellaiseksi kuin se nyt on, mutta liikkeenä siitä pitää koiralle tehdä vielä selvempi ja saada koira parempaan tunnetilaan paikkamakuussa. Tätä tulee liian vähän treenattua, mutta talvella ei muutenkaan viitsi pakkasilla pitkään koiraa makuuttaa. Tosin tämä talvi nyt ei ole kovin kylmä ollut, joten ihan hyvin voisi tätäkin treenata enemmän. Tottis kaiken kaikkiaan meni vuoden 2013 aikana hyvin eteenpäin ja se saatiin myös kisasuorituksen kestäväksi.

Jäljen osalta kehitystä tapahtui kauden aikana hurjasti! Jäljestämisen motivaatio ja intensiteetti oli kauden alussa käytännössä nolla, mutta kauden viimeinen jälki 16.11. oli todella hyvää ja varmaa työskentelyä. Jäljen kulmatyöskentely saatiin tällä kaudella hyvälle mallille ja Eran ajoi kulmat tarkasti loppukaudesta. Esineet tuotiin myös uutena elementtinä jäljelle tänä vuonna, vaikka ne olisikin ollut hyvä tuoda jo paljon aiemmin. Mutta ne Eran oppi ilmaisemaan todella hyvin, varmasti ja nopeasti. Kokeessa se ei tosin esittänyt näiden tiimoilta parastaan, mutta uusi tilanne koiralle varmasti vaikutti asiaan. Kuitenkin jälki saatiin kauden aikana koesuorituksen kestäväksi ja koira teki kokeessa itsensänäköisen suorituksen! :)

Ja kuten kirjoittamastani selviää, osallistuimme siis Eranin kanssa 26.10.2013 ensimmäiseen suojelukokeeseemme Orimattilassa. Koepäivää säesti kunnon syysmyrsky! Sangen myrskyisää se oli paikoitellen muutenkin, olla ensimmäistä kertaa osallistujan roolissa katsojan sijaan! Valitettavasti kaikki ei mennyt kuin Strömsössä ja emme Eranin kanssa saavuttaneet IPO 1-tulosta, vaikka A- ja B-osat menivätkin kerrassaan hienosti! Jäljeltä pisteet 95 ja tottis myös 95. C-osa ei sitten mennytkään putkeen ja homma päättyi epäonnistuneeseen pitkään liikkeeseen, jossa "kamelilla niin sanotusti katkesi selkä". Pisteet C-osasta 40. Toisin sanoen meidän koulutustasomme ei ollut vielä riittävä ja sitähän tässä kartoitettiin. Mutta sehän ei tarkoita etteikö me vaikka vuoden päästä oltaisi jo valmiita - seuraavan kerran mennään kun ole sata varma, että koira selviytyy kokeen kaikista osa-alueista. Kokemuksena hyvinkin kasvattava ja hei, treenithän jatkuu! Erittäin tyytyväinen voi olla jäljen ja tottiksen koulutustasoon. Ja Eran on aina mun rakas ja paras Eran! Se teki koesuorituksessa kovan työn, niin hyvin kuin taisi eikä enempää voi vaatia! ♥

Suojelussa meillä on Eranin kanssa vielä paljon treenattavaa ennen kuin ollaan valmiita. Koska Eran on pidättyväinen ja sangen terävä tapaus muutenkin, se tulee tarvitsemaan enemmän rutiinia pystyäkseen toimimaan suojelukokeessa. Oli oikeastaan väärin luulla niin vähällä treenimäärällä, että koira selviäisi kokeesta, mutta oppia ikä kaikki! Eran osaa kyllä ykkösen  koeliikkeet, mutta ne ovat niin pieni osa onnistunutta koesuoritusta - hallinta tulee saada paremmaksi, koiran tunnetila sekä varmuus koiran työskentelyyn, jotta se tietää miten toimia. Tällöin sille ei tule tilannetta, jossa se kokee itsensä epävarmaksi. Nähtäväksi jää milloin koko homma on meillä paketissa ja uudelleen lähdetään koekentille...

Eranin "ansiot" vuodelle 2013:
- Eranin kanssa suoritimme BH-kokeen 9.6.2013 hyväksytysti.
- Eran kuvattiin luustoltaan terveeksi: polvet 0/0, lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä puhdas. Silmäpeilaus mahdollisimman pian vuonna 2014.
- Eranin kanssa käytiin MH-kuvauksessa 21.9.2013.
- Osallistuimme Eranin kanssa ensimmäiseen suojelukokeeseemme 26.10.2013. Eriosa-alueiden pisteet olivat: A 95, B 95, C 40. Yhteensä siis 230 pist. Tulos jäi vielä saamatta.

Mitä tavoitteena vuodelle 2014? Ehkä kansallisten lajien puolelta jälkikoetta voisi pitää silmällä tulevalle vuodelle 2014 - kunhan saadaan esineruutu kuntoon! :)

JUNO - treenit 2013

Juno syksyllä 2013

Junon treenivuosi 2013 on pitänyt sisällään hiljaista edistymistä. Koska kyseessä on aivan eri moottoreilla varustettu koira verrattuna Eraniin, on treenaaminen tällaisen koiran kanssa täytynyt opetella täysin uudestaan. Helppoa se ei ole aina ollut, mutta pienin askelin eteenpäin! :) Alkuvuodesta käytin Junolla tottiksessa palkkana vielä namia ja kun oli aika tehdä siirtymää namilta lelulle, sainkin huomata ettei koiralle ollut "imutuksesta" jäänyt mitään ns. päähän. Tässäpä olikin sitten tenkkapoota miettiä miten ihmeessä saan homman alulle ja niinhän siinä kävi, että tottis lelulla jouduttiin opettelemaan nollasta uudelleen. Sittemmin Juno osaa jo seurata niin, ettei palkka näy, mutta tunnetila kaipaisi meillä eniten treeniä. Juno on turhan matalassa vietissä ja sille pitäisi saada enemmän intoa lelua kohtaan, jotta olisi mitään järkeä edetä treenien kanssa. Muutoin koira oppii liian matalan vireen tottikseen ja tekeminen on sitten aina sen mukaista. Tunnetilaa työstetään siis tällä hetkellä vähän kerrassaan. Tottis on muuten meillä kyllä hyvin vaiheessa ja alkutekijöissään. Noudon harjoittelua on turha ollut edes ajatella tai muutakaan ns. vaativaa. Kunhan saadaan tunnetila ja tekemisen meininki kohdilleen, sitten voidaan jotain alkaa oikeasti treenaamaankin ;)

Jäljestämisestä Juno pitää, mutta siinäkin on omat haasteensa. Vaikka koira on ahne, se ei jäljeltä meinaa syödä ruokaa - jälki itsessään kiinnostaa sitä enemmän. Tämä on hankaloittanut treenaamista ja koiran opettamista tarkaksi, koska Junolla ei ole tarvetta etsiä joka askeleelta namia. Lisäksi kun kyseessä on todella ohjaajapehmeä-koira se asettaa omat haasteensa treenille. Juno ei juuri kestä opastusta jäljellä ja iskee herkästi hanskat tiskiin. Eli ensi vuodelle jälkitreeniin tulee ensinnä rakentaa tunnetilaa ja intoa, jotta voidaan edes ajatella jäljen teknistä harjoittelua. Esineet toin Junolle jäljelle jo tänä kesänä, jotta niistä muodostuisi koiralle mielikuva nuoresta asti. Juno osaa periaatteessa ilmaista esineet kun vaan jäljestämiseltään malttaisi ;) Eli ensi kaudella esineistä on tehtävä koiralle merkityksellisemmät, jotta se haluaa ilmaista ne eivätkä ne ole vain ns. hidasteina. 

Olen meinannut Junon luustokuvata kunhan se ensin täytää kaksi vuotta, jos ei mitään normaalista poikkeavaa ilmene ennen sitä. Näin ollen saa koko koiran yhdellä rauhotuksella kuvattua ja kerralla kaikista kuvista viralliset (selkä mukaanlukien). 

Mitä tavoitteena vuodelle 2014? Tunnetilan rakentaminen kohdalleen treenaamiseen ja yhdessä tekemiseen. Mitään koetavotteita en edes kuvittele vielä tulevalle vuodelle. Katsotaan kunhan kakara kasvaa ja "järkiintyy" päästäänkö joskus koekentille asti :)

Eranin selkälausunto

Viimein lokakuun alussa saatiin Kennelliitolta viralliset lausunnot Eranin selkäkuvista, jotka otettiin siis vasta kesäkuussa (aivan järjettömän kauan kesti!). Mutta hyvää kannattaa odottaa ja niinhän meille onneksi kävi, että Eranin selkä oli kaikinpuolin priimaa!!! Jee, hyvä Erkki! ♥

Eli tarkemmin sanottuna:

Nikamien epämuotoisuus - normaali
Selän spondyloosi - puhdas
Välimuotoinen lanne-ristinikama - normaali