Uusi perheenjäsen ja treenipäivitystä!

Tervetuloa meille Joulumaan Taikayön Jupiter, "Juno"!

Kuten blogin ulkoasun muutoksestakin näkee: perheeseemme on tullut lisäystä. 1.9.2012 meille kotiutui valkoinenpaimenkoira urospentu Joulumaan Taikayön Jupiter, tuttavallisemmin Juno, seitsemän viikon iässä. Juno tuli meille Kennel Joulumaasta Rovaniemeltä. Valkoinenpaimenkoira on aina kiehtonut minua, siitä lähtien kun ensimmäisen kerran näin niistä ensimmäisiä kuvia! Toiveeni joskus ottaa valkkari alkoi toteutua nopeammin kuin kuvittelinkaan kun maaliskuussa 2012 treenikavereideni Mikon ja Heidin valkkariherra Jetillä (Kustom Karake´s Dhaulagiri´s-Yeti) oli tarkoitus teettää pentuja Joulumaan Lumisateen kanssa. Olen aina pitänyt Jetiä aivan loistava koirana: se on vahvahermoinen ja taistelunhaluakin löytyy. Jetillä harrastetaan monipuolisesti (jälki, haku, pk-tottelevaisuus, toko, pelastuskoirahommat jne.) ja se on osoittanut olevansa moneen lajiin sopiva. Mikko on saanut tehdä koiran kanssa paljon töitä, mutta se työ on kannattanut ja koirasta on kuoriutunut kerrassaan loistava harrastuskoira! Kun kerran näin hienolta koiralta oli tiedossa pentuja, en voinut kuin alkaa suostutella herrapuoliskoa josko meille voisi tulla toinen koira. 

Niin siinä sitten kävi, että Harrikin alkoi lämmetä ajatukselle valkoisestapaimenkoirasta ja saatoimme yhdessä alkaa odottaa milloin pennut syntyisivät. 13.7.2012 kuului sitten Joulumaan suunnalta ilouutinen, että pennut alkoivat syntyä! Synnytys kesti pitkään ja oli Sateelle varmasti raskas. Kuitenkin maailmaan syntyi kahdeksan ihanaa karvapalleroa: 4 tyttöä ja 4 poikaa. 

Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa neljä viikkoa vanhoja ja heti pentueesta tuntui löytyneen se meidän poika, ruskeapantainen pikkupoika! Pentu oli reipas ja avoin, se oli myös vähän äijä ja antoi sisarilleen kyytiä. Pentu tuntui kaikin puolin sopivalta vaikka eihän sitä voi koskaan sanoa neljän viikon ikäisestä, että mitä siitä tulee, mutta se hyvätunne sai minut luottamaan vaistooni. Ruskeapantainen pentu oli myös se, joka aina tuli minun ja Harrin luokse kun istuskelimme kasvattajan pihalla – sekin tuntui valinneen meidät omakseen! 

1.9.2012 saavuimme sitten pitkän ajomatkan jälkeen kotiin Juno-poika matkassamme. Vaikka matka kesti kahdeksisen tuntia, Juno ei valittanut muuta kuin ihan lähtiessämme kotimatkalle. Käytännössä Juno nukkui sylissäni ja vieressäni koko matkan ajan. Välillä pysähdyimme vähän huilimaan ja pääsivät molemmat pojat, sekä Eran että Juno, jaloittelemaan. 

Muutaman ensimmäisen yön nukuin Junon kanssa eteisen lattialla, jotta se ehti kotiutua meidän huusholliin ja sitten siirryin vasta omaan sänkyyn. Junolle teimme Eranin häkistä oman paikan, jossa se nukkui tyytyväisenä. Pientä vastoinkäymistä oli heti Junon kotiuduttua kun sen vatsa oli sekaisin ja oksennuttikin. Onneksi tämä oli kuitenkin ohimenevää ja penneli tuli kuntoon seuraavana vuorokautena. Liekö pitkä matka saanut vatsan sekaisin. 

Junon kutsumanimi juontaa juurensa siitä kun pentueelle tuli nimeksi Joulumaan Taikayön Planeetta ja sain itse valita mikä planeetan nimi pennulle tulisi. Surffailin tähtitieteellisillä sivuilla ja katselin tietoja Jupiterista. Sattumalta Jupiter-planeettaa kiertää 5. elokuuta 2011 laukaistu Nasan luotain nimeltään Juno! Näin ollen muotoutui Joulumaan Taikayön Jupiterin kutsumanimeksi Juno!

Junon kanssa on tarkoitus treenata ainakin jälkeä ja pk-tottista. Hakuakin saatamme kokeilla ja katsoa mitä siitä tulee. Pidän kuitenkin ensisijaisena, että opetan pennulle jäljestämisen ennen kuin lähdemme hakumetsään ihmeemmin treenaamaan, jotta maavainuisuus vahvistuu eikä opi ottamaan ilmasta hajuja. Juno tuntuukin olevan aivan ilmiömäinen jälkikoira vaikka on vasta niin nuori. Eilen Juno tuli vasta 10-viikkoa. Tein Junolle alkuun kuutisen namiruutua ja nyt olemme jo siirtyneet janoihin sekä eilen tein ensimmäisen helpotetun jäljenkin. Hyvin ja keskittyneesti Juno työskentelee, sitä eivät häiritse toisten koirien haukut tai muut ympäriltä kuuluvat äänet kun se työskentelee. Muutenkin Juno on ihanan avoin ja rohkea – se ei turhasta mene epävarmaksi. Voisi sanoa, että minulla on nyt kaksi täysin erilaista koiraa – mutta se on vain hyvä asia. Ehkä Eran ja Juno tukevat sekä vahvistavat toistensa ”huonoja” puolia. Eran voi varmasti opettaa Junolle aktiivisuutta kun taas Juno voi opettaa Eranille itsevarmuutta – kuka tietää. 

Jos sitten jotain Eraninkin treeneistä!

Eranin kanssa on treenattu tänä kesänä paljon jälkeä ja sanoisin, että eteenpäin on menty huimasti. On meillä ollut kompastuskiviäkin ja oikeanlaisen tyylin löytäminen on ottanut aikaa. Välillä on kokeiltu joitain juttuja huonolla menestyksellä, mutta nyt uskon, että alamme löytää yhteisen sävelen mitä tulee jälkityöskentelyyn. Varmasti ohjaajalla on vielä enemmän opittavaa kuin koiralla – nimittäin ohjaamisessa. Sitä voisi kuvitella, että jäljen treenaaminen ja ohjaaminen on helppoa hommaa, mutta voin vakuuttaa ettei se ole! Viime aikoina olemme kuitenkin päässeet treeneissä siihen, että Eran ajaa tyhjiä jo hyvällä rytmillä ja tarkkuudella – toki välillä jää jokunen jälki ajamatta, mutta niitä sattunee kokeneemmillekin koirakoille. Ja vaikea meidän ihmisten on sanoa, että missä se haju jäljellä oikeasti on kun siihen vaikuttaa tuuliolosuhteet ja jäljestysalusta niin valtavasti. Olen kuitenkin tyytyväinen edistymisestämme ja tästä on hyvä jatkaa. Toivotaan, että kelit pysyvät sellaisena, että jälkeä saadaan ajettua pitkälle syksyyn. Olisi mukava saada myös Junolle hyvät pohjat treeniin ennen talven tuloa.

Hakuilemassa ei kesän aikana ehditty kauheasti käymään ajoittaisten työkiireideni takia. Haussa meillä on ongelmana se, ettei Eranilla ehkä ole tarpeeksi kovaa maalimiesmotivaatiota. Joten sitä meidän täytyy hakutreeneissä koettaa saada lisättyä, jotta on mitään järkeä edes treenata. Olen myös miettinyt oliko haukku-ilmaisu Eranille kuitenkaan se kaikkein paras – kuormittuuko se siitä liikaa, mutta uskoisin, että sitäkin saadaan vahvistettua kun palkataan välillä lyhyemmistä ilmaisuista. Se jää nähtäväksi miten itselläni riittää aika treenata sekä hakua että jälkeä kahden koiran kanssa.

Esineruutua on alettu Eranin kanssa treenaamaan oikeastaan vasta tänä kesänä, koska alkuunhan meillä oli tuominen ongelmana tai siis se kun Eran ei halunnut millään tuoda mitään. Nykyisin tuominen sujuu oikein mallikkaasti ja esineruutuakin on pyritty treenaamaan mahdollisimman useasti. Vielä täytyy parantaa esinemotivaatiota ja saada koiralle kunnon meininki esineiden etsimiseen. Treenit ovatkin olleet lyhyitä ja vauhdikkaita. Välillä on myös tehty niin, että kun apuohjaaja lähtee viemään esinettä hetsaten metsään, olenkin vienyt koiran pois autolle. Ehkäpä se into esineitä kohtaan saadaan kasvamaan tällä tavoin. Paljon on vielä tehtävää ja Eranin nenä pitäisi saada paremmin auki, jotta se pystyisi esineitä menestyksekkäästi etsimään – välillä tuntuu, että koettaa turvautua ennemmin näköönsä. Ja myös jonkinasteista rauhallisuutta ja keskittymistä täytyy lisätä – se, että lähtee kuin tykinsuusta ja juoksee hulluna ympäriinsä nenä kiinni kun ei johda mihinkään. Mutta ehkä me kehitymme tälläkin saralla kun vaan treenataan ahkerasti!

Tottista on treenattu myös useamman kerran viikkoon ja siinä olen tyytyväinen kun vire ja into on löydetty! On ihanaa nähdä kuinka koira alkaa itse aktivoitua tekemiseen eikä tarvitse enää hirmuista hetsiä tehdäkseen töitä. Seuraamisen paikka on saatu korjattua, ongelmana tällä hetkellä on painaminen ja sitä kautta perän hienoinen aukeaminen vasemmalle. Tätä täytyy nyt hioa käännöksillä ja palkata kun on suorassa. Käännökset muuten alkavat olla kivalla mallilla, Eran käyttää peräänsä mukavasti. Jäävät alkavat myös olla mukavalla mallilla: istuminen niistä hitain, maahanmeno on hyvin nopeutunut ja seisominen on varma. Olen välistä miettinyt niiden ennakoivien merkkien antamista, mutta ne jotenkin aina unohtuvat. Kaippa koira oppii tekemään jäävät ilman niitäkin jos se on oikeasti kuulolla ohjaajalleen! Nouto on mielestäni hyvällä mallilla – lähtee kapulalle hyvin ja paluu vauhtikin on hyvä. Eteenistuminen on suora ja luovutus on hyvä. En tiedä jääkö hivenen kauas minusta, mutta ei ainakaan tule liian lähelle. Hyppy ollaan saatu kivaan vaiheeseen ja Eran pitää siitä todella paljon! Tekniikka on mielestäni hyvä ja Eran on varma hypyissään. Tämä on varmasti saatu hyvin vahvistettua kun koskaan ei ole palkattu jos on edes hipaissut estettä. Muutaman kerran olen ottanut patukalla treenattaessa myös paluun käskyllä ”tuo” ja sekin alkaa hahmottua. A-estettä ollaan treenattu vielä lähinnä teknisesti, jotta oppisi menemään estettä pitkin eikä hyppäisi liian korkealta alas. Tämäkin on jostain syystä Eranista maailman hauskinta ja se mielellään keekoilisi esteen harjalla! Eteenmeno on myös hyvällä mallilla ja Eran nauttii liikkeestä silminnähden. Vielä en ole maahanmenoja yhdistänyt itse eteenmeno-liikkeeseen, mutta niitä on harjoiteltu muissa yhteyksissä ja hyvin Eran menee maahan matkan päässä minusta. Nopeutta siihen tarvitsisi saada, mutta varmasti sekin nopeutuu kun Eran oppii vielä paremmin, että saatan käskeä sen maahan pitkänkin matkan päässä minusta. 

Sellaista Eranin treenirintamalla – paljon on kesän aikana treenattu ja mukavaa on nähdä edistymistä monella osa-alueella. Mukavaa oli myös kun olimme katsomassa Junoa Rovaniemellä, pääsimme kasvattajan suojeluryhmän treeneihin mukaan ja maalimies treenasi Erania. Kyllä se vaan kovasti pitää noista puruhommista ja varmasti kapasiteettia niihinkin olisi. Täällä meillä vaan ei valitettavasti ole maalimiestä, jonka kanssa voisi treenata – ihan vaikka vain viettiharjoituksia. Videomateriaaliakin tuolta Rovaniemen puruista on jos vaan jossain elämän vaiheessa ehtisin ne lataamaan. 

Juno myöskin treenailee tottista päivittäin useammalla ruoalla. Kivasti on penneli aktivoitunut tekemiseen ja on aivan innoissaan kun mennään tekemään tottista! Istumista, maahanmenoa ja seisomista ollaan treenattu. Lisäksi seuraamista ja sen paikkaa. Luoksetuloja ja sivulle siirtymisiä myös. Kaikkea tottelevaisuuden perusteita ja nopea tuo pikkuinen on oppimaan!  

Ei paljon hyvää ettei jotain huolenkin aihetta. Kiinnitin heti alkuun huomiota Junon valtavaan juomiseen – juo siis kokoonsa nähden päivässä hyvin paljon. Kävimmekin tämän viikon tiistaina sitten eläinlääkärin vastaanotolla juomisen takia, koska eläinlääkäri oli sitä mieltä, että asia tulee tutkia ja selvittää mistä juominen johtuu. Se kun voi liittyä moniin asioihin. Junosta otettiin veri- ja virtsanäytteet sekä vatsa ultrattiin. Lisäksi eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen. Veri- ja virtsakokeista selvisi, että Junon proteiiniarvot ovat alhaiset sekä virtsassa oli tulehdusmuutosta. Olemmekin ensi keskiviikkona menossa jatkotutkimuksiin, jossa Juno rauhoitetaan ja se kuvataan (vatsa yms.). Lisäksi otetaan lisää verikokeita ja virtsanäyte. Toivottavasti loppuviikosta sitten selviää mikä pennelillä on vialla ja toivotaan, että se on jokin mikä saadaan lääkkeillä tms. hoidettua. Nyt Juno on antibioottikuurilla 10 päivää ja juomista ei tule rajoittaa siihen asti kun saadaan varmuus, mikä on vialla. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kyseessä olisi mitään vakavaa: Juno kun on niin energinen ja touhukas sekä ruoka maistuu hyvin. Päivittelen sitten tilannetta tänne blogiinkin kun asia selviää. Positiivista energiaa meille!

 Laitetaanpa muutamia kuvia Eranista ja Junosta seuraavaksi. Laitan myös linkin, mistä löytyy kuvia enemmän kun tämä bloggerin kuvasysteemi ei ole niin kovin järkevä, että tähän viitsisi hirveästi kuvia laittaa :)

Eran ja Juno 16.-21.9.2012

Eranin ilme on ehkä jotain aivan uskomatonta! :D

 

Lisää kuvia pojjaista:

Junon kotiinhakureissu 1.9.2012

Eran ja Juno 5.9.2012

Eran ja Juno 8.9.2012

Belgianpaimenkoirien pk-leiri Hartolassa 24.-26.8.2012

Viime viikonloppuna olimme leireilemässä belgien pk-leirillä, joka oli suunnattu kaikille kansallisista lajeista kiinnostuneille belgianpaimenkoirien omistajille.

Me olimme ilmoittautuneet jälki-ryhmään, koska ilmoittautumishetkellä jälki + tottis-ryhmä oli jo täysi. Kuitenkin kun olimme majoittuneet Kunkkulan koirakeskukseen, sain kuulla, että jälki + tottis-ryhmässä olisi yksi peruutuspaikka. Näin ollen pääsimmekin tähän ryhmään, johon olin alunperin halunnut - kivaa!

Lauantain treenit alkoivat metsässä ja ohjelmassa oli metsäjälkeä, jota olen Eranille tehnyt pari kertaa ennen tätä. Ihan kivasti Eran eteni jäljellä vaikka metsässä oltiinkin - tosin metsäpohja on jälkipohjana niin erilainen ja siellä haju liikkuu eritavalla kuin pellolla, joten parempi on pohjat tehdä tosiaan kuntoon pellolla ennen metsään siirtymistä. Kokeiluluontoisena kuitenkin ihan hyvä! :)

Ryhmässämme oli monen tasoisia koiria ja toiset jäljestivät oikein hienosti. Pidempiä jälkiäkin päästiin näkemään kun pidemmälle edenneet koirakot treenasivat. Metsäjälki tuntuu lajina hyvinkin mielenkiintoiselta - jahka saadaan pohjat ensin pellolla kuntoon.

Metsäjälkien jälkeen palasimme Kunkkulan koirakeskukselle lounaalle. Lounaan jälkeen siirryimme pellolle, jossa teimme Eranille keppiharjoituksen melkein täysin namittomalla jäljellä. Metsäjälkikepit olivat Eranille uusi juttu - ne kun muistuttavat niin kovin risuja (jotka on Eranin lemppareita kun niitä saa jyrsiä!) ja tämä tuotti pieniä ongelmia kun Eran nappasi keppejä suuhun ja olisi mielellään järsinyt niitä. Keppi-ilmaisu vaatii kaikenkaikkiaan paljon vielä treeniä, mutta oli kiva päästä kokeilemaan tällainenkin treeni! Ajatuksissa on, että jäljelle tuodaan muunkinlaisia esineitä kuin pelkkiä keppejä, jotta koira oppii ilmaisemaan kaiken mitä jäljeltä löytyy.

Oli mukavaa kun leirille oli päässyt Eranin sisaruksista kolme! :) Iltaa istuttiinkin pitkälti Giramin-porukassa, leirillä olivat Minna ja veli-Väpä, Taina ja sisko-Milli sekä Kati ja sisko-Kira. Mukava oli turista ja vaihtaa kuulumisia!

Sunnuntain treenit alkoivat niin ikään metsässä ja esineruutu-treenillä. Eranille tämä oli kolmas vaiko neljäs esineruutu - täytyy alkaa treenaamaan tätä paljon enemmän. Mutta hyvin meni ollakseen vasta niin alussa. Eranille vietiin yksi esine, Harri hetsasi ja vei esineen takalinjalle. Koira lähtee tykin suusta - kuten aina, eikä sillä heti ollut ihan nenä auki. Tähän saatiinkin hyviä vinkkejä, kuinka koiran nenää voi avata jo ennen ruutuun menoa. Harjoitus: heitetään esine jonnekin maahan, lähelle paikkaa, jossa koira käytetään ennen ruutun menoa tarpeillaan. Kun koira bongaa esineen ja ottaa sen suuhun - hurja palkka tästä. Näin koira on jo orientoitunut siihen, että mennään etsimään esineitä ja sillä on toivonmukaan nenä auki. Myös hyvänä vinkkinä tuli, että esineet kannattaa alusta asti laittaa niin ettei koira voi käyttää näköaistia apunaan vaan sen on oikeasti oltava nenä auki ne löytääkseen. Myös hetsaukseen saimme vinkkejä, että sitä voi vähentää, jotta koira ei ole niin hektinen ja työskentelee rauhallisemmin. Tämäkin auttaa siihen, että se paremmin löytää esineet kun ei tohota pää kolmantena jalkana!

Lounaalle palasimme jälleen Kunkkulan koirakeskukseen ja iltapäivän ohjelmassa meillä olikin tottis. Eran oli jokseenkin väsynyt kahdenpäivän intensiivisistä treeneistä, joten päätin ottaa sille seuraamista ja henkilöryhmän. Seuraamisessa Eran oli hyvässä vireessä ja kivalla meiningillä tekemässä hommia. Henkilöryhmä myöskin meni hyvin ja koiran kontakti pysyi hyvin. Sen silmät nyt ovat ajatustakin nopeammat, mutta silmämunien pyöräyttelyyn on aika vaikea puuttua - ja haittaneeko tuo jos kontakti pysyy muuten... :)

Tässä linkki viikonlopun kuviin - tällä koneella mulla ei ollutkaan noita kuvia, joten mennään nyt linkillä ja lisään kuvat suoraan blogiin ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa - tosin saattaa olla jotain muutakin puuhaa... ;)

Belgien pk-leiri 24.-26.8.2012

Kesä on mennyt vauhdilla...

Kauhea kun tämä kesä menee vauhdilla eikä ole ehtinyt päivittämään blogiakaan! Paljon on treenattu viime kuukauden aikana ja kesälomaakin vietetty kahden viikon verran. Tässä päivityksessä enemmän infoa Annakaisa Loirin koulutuksesta, jossa kävimme siis 22.7.2012.

Annakaisa Loirin tottelevaisuuskoulutus 22.7.2012

• Palkkaamissuunta aina liikkeen suuntaan, jotta se on liikkeelle edullinen ja vahvistaa liikettä (tämä mm. jäävissä hyvin olennaista kuten muissakin liikkeissä)

• Koiran aktivoituminen ohjaajaa kohtaan -> koiran tulisi heti "seuraa" käskyllä omatoimisesti nostaa vire - harjoitus; ohjaaja siirtyy koiran vierelle perusasentoon, antaa käskyn "seuraa" ja lähtee liikkeelle. Apuohjaaja on koiran takana ja estää koiran etenemisen liinalla, kun koira pyrkii kaikkein eniten ohjaajan perään seuraamaan, se päästetään ja oikeasta paikasta huippu palkka!
  
• Seuraamisessa kontaktin pudottelu -> tehdään kontaktin tippumisesta koiralle vielä suurempi virhe, esim. hyppäämällä sivulla ja karkuun koiralla, samalla antaen sille aktivoivan pakotteen. Kun koira itse aktiivisesti tämän jälkeen korjaa paikkansa, siitä huippu palkka (suullinen kehu, palkka)
  
•  "SEURAA" käskyn tunnetila on kaikki mitä meillä kokeessa on ja siihen tulee panostaa, että koira virittää itseään jo käskyn kuullessaan
  
• Koiraa ei tule koskaan palkata matalasta vireestä vaan aktiivisesta tekemisestä - näin se oppii oikean tunnetilan tekemiseen!
  
• Koiraa tulee palkata kun se itse tarjoaa aktiivista tekemistä!!! 

Tässä nyt vain muutamia tärkeimpiä asioita, jotka jäivät mieleen Annakaisa Loirin koulutuksesta. Asiaa tuli ja paljon, vinkkejä saatiin myös hyppyyn sekä noutoon, mutta nämä tunnetilan/seuraamisen vinkit olivat sellaiset, joita todella kaipasin ja niistä on ollut apua. Kirjoittelen muista viimeaikaisista treeneistä vielä tuonnempana lisää ja linkitän videon Annakaisa Loirin tottispäivästä kunhan saan videon ladattua Youtubeen!

Päivitystä treenirintamalla!

Tiistai 10.7.2012

Tänään käytiin sitten hakuilemassa metsässä ukkoja useamman viikon tauon jälkeen! Innolla oli Eran taas menossa hommiin kun pk-valjaita laittelin niskaan. Otettiin neljä ukkoa: ensimmäinen ja toinen apujen kera, kolmas ilman apua ja vika avuilla. Hyvällä vauhdilla ja innolla lähti ukkoja hakemaan, eka ukko oli niin tuttu (Airi), että ensin oli piipannut ja sen jälkeen vasta alkanut ilmaisemaan. Taisi kustakin ennen haukun aloittamista, prkl! Haukkui hyvin. Maalimiehet leikkivät koiran kanssa ja kuljettivat sitä takalinjaa pitkin, tehden vähän laatikkoa ja kutsusta koira ohjaajan luo takaisin. Toinen mentiin samalla viisiin ja meni hyvin. Kolmas otettiin ilman apuja, ei ihan niin suoraan lähtenyt ja piti pyytää kerran takaisin - tässäkin välissä päätti kuseskella! Neljäs ja viimeinen ukko olikin sitten mysteeri: lähti hyvin avun (nimenhuuto) jälkeen ja paineli suoraan. Oli käynyt Maijan luona, mutta ei ilmaissut - siis mitä hittoa! Lähetin uudestaan: sama juttu, ei ilmaissut! Kolmannella kerralla sitten lopulta ilmaisi... Nyt herää sitten jälleen kysymys, mikähän moisen aiheutti vai oliko vain ohimenevää - se jää seuraavaan kertaan nähtäväksi. Täytynee nyt lisätä jonkin verran haastetta treeniin, koska selkeästi koira keksii ennemmin oheistoimintoja kuin toteuttaa treeniä - eikö koe treeniä tarpeeksi mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi, että jaksaisi tehdä kuten on koulutettu... On varmaan jätettävä apuja pois, jottei etsintä ole niin helppoa tai muuten saada lisättyä sitä innostusta maalimiestä kohtaan - se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tässä sitä on taas pähkäiltävää... Kiitos mein hakuporukalle jälleen treeniseurasta! ♥


Keskiviikko 11.7.2012

Käytiinpäs sitten jäljellä. Mikkelissä paistoi aurinko ja sen kun Otavan pellolle ehdittiin alkoi sitten vettä tulla kun Esterin sieltä! Nooh, eihän se meitä pelottanut - ei muuta kun tallaamaan. Tein jonkun 120 askelta pitkän jäljen ja ajattelin, että pittäähän tässä touhussa päästä eteenpäin ja koiralle tulla haastetta: jätin siis kolmeen kohtaan tyhjiä ja tallasin ne hyvin, jotta pystyin seuraamaan itse tarpeeksi hyvin  koiran työskentelytarkkuutta. Ja kuinkas kävikään: Erkki-poikahan ajoi kaikki tyhjät askelet yhtä tarkasti kuin muutkin! :D Jo alkoi ohjaajaakin hymyilyttää, että toivo ei ole menetetty ja kyllä siitä jälkikoira tulee ainakin! Eli eiköhän tässä uskalla vähitellen lisätä noita tyhjiä kun kerran muuten jäljestykseen on saatu haluttu tarkkuus ja rytmi! Ilmaisut täytyy varmaan ottaa erilliseen treeniin omalla pihalla, ne kun ovat yhä vinoja, joten korjataan ne jossain muualla kuin jäljellä niin ei tuu sinne painetta. JES, ihan huippu fiilis! Hyvä Erkkimö!!!! ♥


Torstai 12.7.2012

Käytiin tänäään pitämässä oikeen jälki-iltamat! Porukassa mukana Maija, Heidi ja Mikko sekä koiruleita liuta. Hyvin jäljestivät kaikki, jokainen omalla tasollaan. Oli tosi kiva olla isommalla porukalla jäljellä ja nähdä erilaisia suorituksia. Itse tein Eranille jonkun reilu 150 askelta pitkän jäljen, jossa oli kolmessa eri pätkässä tyhjiä sekä puolessa välissä kaarre vasemmalle. Tuntui, että nyt oli enemmän intoa touhussa mukana kuin hetkeen - varmasti vaihtelun tuominen jäljelle saa koiraherrankin mielenkiinnon taas kasvamaan! Hyvin jäljesti, muutaman kerran pakotteella korjaaminen, mutta kokonaisuus omalle tasolleen hyvä. Maijalta saatiin paljon hyviä neuvoja kuinka jäljelle voisi alkaa tekemään lisää viettiä ja alkaa opettamaan aktivoivaa pakotetta. Tyhjien tekemiseen myös hyvä neuvo, että mahdollisimman vaihdellen niitä eikä vain pitkää pätkää ja sitten taas pitkää pätkää namilla - kiitos hyvistä neuvoista taas Maija! :) Kivasti menivät tyhjätkin, viimeisessä pätkässä vähän huolimattomammin, mutta positiivinen fiilis jäi. Loppuasento yhä vino, mutta sitä korjaillaan :) Hienoa oli vielä illan lopuksi päästä näkemään konkarijäljestäjä Vivan työskentelyä!


Perjantai 13.7.2012

Tänään käytiin Maijan kanssa treenaamassa tottista. Ohjelmassa olivat meidän ongelmat seuraamisessa. Näytin ensin miltä koirulin tekeminen näyttää ja siitä lähdettiin ensin puuttumaan edistämiseen. Olisihan se pitänyt aikaa sitten tajuta, jos koira oikein edistää - tottakai se alkaa myös poikittaa! Tästä lähtien kun otan seuraamista mun on pidettävä ensimmäisestä askeleesta asti huolta, ettei se ala edistää! Ja samoin on kiinnitettävä hihnakäteen huomiota - nyt pidän sitä koirasta katsottuna sen pään takana kun parempi olisi, että käsi on ennemmin koiran pään vasemmalla puolella. Näin ollen hihna voi olla hyvin lyhyt, mutta se ei silti kiristä koiraa - kun jos taas käsi on koiraan nähden takana, koko ajan on pieni veto päällä, tottakai koira alkaa edistää! Ja seuraamistreeniä on tehtävä hyvin varioiden: tempon muutokset, käännökset, pysähtymiset, altapois hyppäämiset ja jokaisessa tilanteessa vaadittava koira oikealle paikalle, siitä huippu kehut ja palkka. Miettiin myös, että Eranin vire aina vähän löystyy joka kerta kun se pääsee purulle patukkaan. Eli palkkana voisi kokeilla välistä myös hetsiä eli ei anna purulle asti ja siitä jatketaan. Näin ollen vire voisi pysyä korkeampana paremmin! Välillä voisi myös vahvistaa laumaviettiä ja palkata koira kehulla ja taputuksilla, koska se hyvin herkästi tekee töitä vain patukalle tai pallolle. Koira osaa ja tietää mitä seuraaminen tarkoittaa, niin nyt se on vaan vaadittava koko ajan tekemään oikein: hallintaa hallintaa! Otettiin myös yhden askelen seuraamista eli askel ja pysähdys. Tässä huomattiinkin outo ilmiö: koiran päähän vatkaa kuin mikäkin liikkeelle lähdettäessä - jo tämäkin on varmaan omiaan vaikuttamaan seuraamiseen jos pää on holtiton. Liekkö kyttää palloa tms. kun noin pyörittää. Näitä on hyvä ottaa myös välistä ja vaatia ettei se pää mene kuin karuselli! Hyvä huomio, kiitos Maija kun oot meidän apuna! ♥ Loppuun otettiin vielä eteenmeno hyvin hetsaten ja siinä ei ole ongelmaa, lähtee kuin tykin suusta ja nauttii liikkeestä. Maijalle tuhannet kiitokset - otetaan taas ensiviikolla uusiksi jos vain aikataulut natsaa yhteen! ♥


Lauantai 14.7.2012

Tänään käytiin taas jäljellä. Tein jonkun 200 askeleen jäljen, jonka alkupäässä sekä loppupäässä oli vaihdellen tyhjiä - niin, että alkuun oli siis täysin namitettua ja samoin lopussa. Keskivaiheilla oli kiemurat ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Tarkkuudessa oli sanottavaa ja aika monta kertaa piti nypätä sekä vaatia, että käy jokaisen askeleen. Tyhjät ajoi paremmin?!?! Kokeilin myös ns. ruokakasoja, joissa voisin vähän hetsata koiraa vetämällä sitä taaksepäin, jotta saisi lisää intoa jälkeä kohtaan. Noo, ei se toimi Eranilla kun se on niin huono syömään mitään muutenkaan niin ei se lähde tappelemaan ruuan perään. Välillä tosiaan ajoi todella hyvin ja keskittyneesti jälkeä. Loppuun olin piilottanut pallon ja Eranhan pongasi sen jo pitkästä matkasta kun en saanut sitä haudattua kunnolla kovaan peltoon - pää nousi ylös jäljeltä. Minä siitä sitten vaatimaan, että ehei - jälki ajetaan nenällä loppuun asti eikä päätä aleta nostelemaan. Siinä sitten jouduttiinkin jonkun aikaa vääntämään, kun ei meinannut millään niin tehdä! Joka kerta kun osoitin, jälkeä ja sanoin tarkasti Eranin pää vaan nousi. Tein saman uudelleen ja sitten se alkoi käydä maahan. Tästäkin nostin sen ylös ja vaadin uudelleen. Nooh, aikamme siinä painittuamme Erkki lopulta ajoi viimeisenkin askelen ennen palloa ja siitä huippu bileet! On se pirulainen niin kovapäinen aina välillä, etä ei millään halua tehdä kun oman mielensä mukaan. Toivottavasti ei jäänyt mitään liikoja paineita nyt tästä. Otan seuraavan jäljen ihan motivointina ja hauskana, niin eiköhän se siitä. Hyvin ainakin leikki tuonkin väännön jälkeen, joten tuskin tuo kovapää siitä mitään suureellisempaa pulttia otti - minä ehkä ennemminkin! :) 


Sunnuntai  15.7.2012

Illalla treenattiin sitten Erkinkin kanssa tottelevaisuutta. Seuraamista otettiin ja siinä hyvät pätkät ilman edistämistä/poikittamista. Noutoa ehdittiin ottaa pari kertaa ennen kuin hirveä kaatosade alkoi. Hetsasin koiraa kapulan perään, heitin ja Harri heitti kapulaa vielä pidemmälle - tällä tavalla saatiinkin tosi hyvin vauhtia menoon. Paluuseen saatiin myös vauhtia sillä kun heilutin palkkaa Eranin kääntyessä tulemaan mua kohti. Sitten siitä palkka leuan alle näkyville. Hyvät ja vauhdikkaat meno ja paluu - hyvin tiiviisti eteen istumaan, hienoa! ♥ 


Maanantai 16.7.2012

Käyttinpähän treenamassa tottelevaisuutta kera Heidin ja Mikon. Sitä seuraamistahan sitä otettiin. Kyllä se nyt on jo parempi, mutta tuntuu kuin se kaikesta huolimatta koettas koko ajan puskea eteenpäin - no, ei Roomaakaan toki rakennettu päivässä. Vielä pitää ohjaajan muistaa tehdä erilaisempia, nopeatempoisempia muutoksia, jotta ei tule samaa pitkää pätkää ja koiran on pakko olla hereillä!!! Koettais nyt itte tässä yrittää sen tajuta, mutta ko on pitkät piuhat! Ehkä mää sadan vuoden päästä opin! Nouto puolestaan on kivalla mallilla, siinä vielä itse kiinnitettävä huomiota palkkaamiseen, mutta muuten hyvällä mallilla! ♥ Kiitos taas Heidille ja Mikolle mahtavasta treeniseurasta! :) 


Torstai 19.7.2012

Olihan treenin täyteinen ilta, joka venyi kymmeneen asti! ♥ Töiden jälkeen käytiin metsälenkillä Metsäkoululla, josta suunnattiin kentälle Timon ja muun montsuporukan treeneihin - ollaan käyty kolme vaiko neljä kertaa treenaamassa. Otettiin Eranille muutamat purut ja hyvinhän se puree. Jonkin verran epämääräistä pörinää pitää varsinkin kun maalimies yhtään kallistuu koiran päälle, mutta katsellaan miten treenit etenee ja sen mukaan mennään! :) Huippua kun ollaan saatu tulla mukaan!

Tämän jälkeen jäin vielä Maijan ja Sannan kanssa kentälle. Otettiin sitä seuraamista (sitäpä sitä!) ja saatiin todella hyviä ohjeita kun oli kaksi konkarikoutsia jeesaamassa - suuri kiitos Maijalle ja Sannalle! ♥ Ohjaajan pitää nyt oikeasti omaksua ne kaksi asiaa (ainakin ;): vasemmalle käännökset tehdään tiukasti, jotta koiran on pakko alkaa käyttää takapäätään ja vasen käsi liikkuu samalla tavalla kuin oikea käsi, eikä jää kanittamaan hihna tiukalla koiran pään taakse!!! Seuraamista tehdään niin varioiden kun vaan ikinä pystyy: paljon vasemmalle kääntymisiä (reilu 90-astetta), paikalla pyörimisiä, rytmin vaihdoksia, oikealle hyppäämisiä koiran alta jne. ja vaadittava, että koira seuraa, siis ihan oikeasti vaadittava! Ja kun paikka on hyvä, kunnon palkka! Takapään käyttöön voi käyttää kosketuskeppiä apuna ja muistuttaa sillä, että perseen on liikuttava. Välillä annettava koiralle myös mahdollisuus onnistua ilman kosketusapua. Haukuttamiseen olisi myös saada enemmän pontta ja silloinkaan ei saa liina olla yhtään kireällä vaan koira haukkuu ns. vapaana. Välillä palkkaukseen myös laumaviettiä - kehuen ei aina patukkaa tms.

Hyvä ois kun ois joka kerta tarkat silmäparit katsomassa ja korjaamassa jos ohjaaja töhveltää :D Mutta täytyy sanoa, että kun mää muistan pitää hihnakäden koiran pään vasemmalla puolella, ei se niin paljoa puske eteen - tietenkään kun en silloin vahingossakaan vedä sitä taaksepäin! Over and out, tää lähtee sulattelemaan opittua! :D

Täydellisen seuraamisen etsintää...

Maanantai 9.7.2012

Käytiin sitten ottamassa lämpimät tottistelun merkeissä - sekä ulkoisesti että sisäisesti! Vettä sateli välillä ja kuumakin oli, muttei se menoa haitannut!

Ohjelmassa oli meidän tottistelun viimeisin ongelma: seuraamisen asento. Pistettiin mali-poikaa seuraamaan ja keskittymään siihen mitä tekee. Otettiin paljon vasemmalle kääntymisiä, koska koirahan puskee, kampee, kääntyy, poikittaa ja edistää - kaikkea samaan aikaan, voi jestas! Olen osannut kouluttaa siis ihan oikein tai no, muutos on tapahtunut noin viimeisen parin viikon aikana. Voin vaan kysyä mitä mää tein, jotta näin kävi?!?! Aiemmin ei ollut viettiä ja seurasi teknisesti paremmin - viettiä ollaan etsitty ja nostettu, seurauksena aikamoinen sekametelisoppa. Kuitenkin treenissä saatiin muutamia hyviäkin pätkiä! Täytyy nyt vaan tehdä kuuriluontoisesti seuraamistreeniä: paljon vasemmalle kääntymisiä, rytmin vaihdoksia ja pysähtymisiä, jotta koira ei koskaan tiedä mitä seuraamisessa tapahtuu ja oppii OIKEASTI seuraamaan - ja tartteis ne silmät katsomaan, millon oikeasti hyvä! Poikittamista ja puskemista on varmaan edesauttanut se, että oon tässä välillä antanut koiran tulla eteeni haukkumaan tottisvirittelyssä kun minun olisi pitänyt itse kääntyä koiran eteen haukuttamaan ja siitä kun koira vaatii, lähteä liikkeelle. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis vai miten se menikään! Kiitos Miialle, kasvattajalle, virtuaalisena kouluttajana toimimisesta! :)

Kiitos myös maanantaiselle treenipoppoolle: Heidille, Mikolle, Leilalle ja Kirsille avusta ja neuvoista - sekä silminä toimimisesta! :)

Muutama kuva vielä Erkistä pihatouhujen parissa ja pari poseerauskuvaa:

Ihana kesä! ♥

Naamakuva

Poseeraus

"Hitto, otit mun pallon!"

"Hahaa, kimppuun!"

Eranin tottisvideo 5.7.2012

Pitkästä aikaan piti kuvata Eranin tottistelua ja lähinnä seuraamista, jossa on alkanut ilmetä aikamoisia "ongelmia" vietin nousun myötä. Paketti ei niin sanotusti pysy enää kasassa vaan koira poikittaa ja edistää. Onneksi saatiin taas kasvattajalta hyvät neuvot kuinka alkaa näitä ongelmia ratkomaan. Ensin pyritään saamaan poikittaminen pois, jonka jälkeen edistäminen - samalla tulee kuitenkin huolehtia vietistä ettei se laske. Epäilen, että tässä on meillä taas työnsarkaa pidemmäksi aikaa. Myös pakotteen antaminen jätetään hetkeksi pois, en ole osannut antaa sitä tarpeeksi napakasti ja selvästi, joten koira ei siihen juuri reagoi ja siitä on tullut turhaa nyppimistä - selkääni sietäisin saada siitä! Kosketuskepin avulla (raippa) lähdetään siis työstämään poikittamista ja edistämistä. Toivottavasti hyvillä neuvoilla saadaan edistystä jälleen! :)

Treeniä, treeniä ja keskikesän juhlaa!

Leirin jälkeen ollaan palattu normaaliin "arkeen", johon on sisältynyt enemmän ja vähemmän treeniä. Tottista ollaan treenattu ahkeraan, kolme neljä kertaa viikkoon ja siinä on edistystä tapahtunut, mutta myös uusia haasteita kohdattu. Koira mm. painaa seuratessa ohjaajan jalkaa ja poikittaa sen tähden välillä paljonkin. Mutta virettä ja viettiä on saatu lisää - sitähän tässä on haluttukin! Eli kunhan alkaa vietillisesti kestää hyvässä mielentilassa, sitten voinemme alkaa korjata tekniikkaa :) Ilmoitin meidät myös heinäkuun 22. päivä Annakaisa Loirin tottelevaisuuskoulutuspäivään, joka järjestetään Ylöjärvellä - sitä mielenkiinnolla odottaessa! Saadaan varmasti hyviä vinkkejä olemassa oleviin "hankaluuksiin" meidän treenissä :)

Jälkeä oon pyrkinyt ainakin pari kertaa viikkoon ajamaan. Ollaan siinä tehty lähinnä tarkkuutta, jotta koira varmasti jäljestäisi jokaisen askeleen. Hyvällä rytmillä ja tarkasti työskentelee - jäljellä meillä on lähinnä ongelmana löytää Eranin vatsalle sopiva palkka (poikakoira kun on äärettömän herkkä kaikenlaisille ruoille ja nameille), joka olisi etsimisen arvoinen ja toimisi motivoijana. Tällä hetkellä ollaan tehty jälkeä lihapullilla, mutta ne kun eivät ole Eranin suurinta herkkua, siitä jäljen ajamisesta jää sellainen "potku" puuttumaan. Jotain täytyy keksiä - mm. Natur Menu sopii Eranin vatsalle ja se pitää siitä, ainoana ongelmana on se kun sitä ei itse näe käytännössä lainkaan pellosta... Vaikea ohjata tarkkuutta kun itsekään ei tiedä missä nami on! Mutta tähänkin haetaan uusia tuulia, jotta into jäljestämiseen säilyy.

Hakutreeneistä ollaan oltu jonkin aikaa tauolla, ihan ajankäytöllisistä syistä - ei yksinkertaisesti riitä aina päivässä tunnit kaikkeen treenaamiseen. Mutta jospa taas ensiviikolla päästäisiin treeniin mukaan!

Koska olen laiska, en jaksa ladata erikseen kuvia tänne blogiin, joten ohessa muutama linkki viimeisimpiin kuviin, joita on otettu treeneistä ja Juhannukselta:

Juhannus ja pihatottista

Jälkitreeni 26.6.2012

Muutama kuva laitettakoon kuitenkin tähänkin eli pari kuvaa Sucikan leiriltä esineruututreenistä. Heidi Kantaselle iso kiitos kuvista!

Esineruutuun lähdössä

Tais Erkki-poika luulla ukkoja etsivänsä!

Löytyihän se esine ja sillä vähän taisteluleikkiä palkaksi